Chiloé 2

Valentina
Tue 15 Feb 2011 22:58

Olemme keskittyneet huoltohommiin. Löysimme vihdoin hyvän mekaanikon. Ensimmäisenä työvaiheena oli eilen kampiakselin tiivisteen vaihto. Tämä on periaatteessa helppo homma. Mutta vauhtipyörä oli niin hyvin hapettunut kiinni, että vaikka mekaanikolla oli erikoistyökalu ulosvetämistä varten, niin aikaa kului tunnin verran. Meidän kokemuksella ja työkaluilla se olisi ollut erittäin vaikea homma. Nyt tässäkin asiassa on vähän viisaampi.

Olimme jälleen onnekkaita. Tätä työtä varten jouduimme irrottamaan water makerin korkeapainepumpun, jota moottori käyttää hihnavetoisesti. Olin suunnitellut pumpulle pedin 3mm happosesta teräksestä ja ajattelin, että se ainakin kestää. Mekaanikko huomasi pitkälle edenneen hiushalkeaman. Oli vain ajan kysymys, milloin peti olisi hajonnut ja pumppu mahdollisesti hihnan vetämänä lähtenyt konehuoneessa liikkeelle ja aiheuttanut ehkä suurempaakin vahinkoa. Joka tapauksessa water maker olisi ollut pelistä pois. Nyt kävimme korjaushitsaamassa pedin ja osaan ruveta tarkkailemaan, kestääkö peti korjattuna vai pitääkö rakennetta muuttaa.

Seuraavaksi oli vuorossa kaasuvivun juuressa oleva pikku öljyvuoto. Mekaanikko oli sitä mieltä, että koko yksikkö pitäisi vaihtaa. Jos tätä lähtisi taas Euroopasta tilailemaan, niin kestäisi taas 2-3 viikoa. Laitoimme vivun juureen ylimääräisen o-renkaan ensiapuna. Katsotaan nyt auttaako. Onneksi vuoto on pieni ja kyseessä ei pitäisi olla mikään vakava vika.

Koneen läpi ajettiin vielä puhdistusaine. Se puhdistaa koneen palojäämistä ja ajattelin, että siitä olisi apua, jos suolaveden jälkeen mäntiin ja sylintereihin olisi jäänyt jotain korroosiota. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Hän oli samaa mieltä kuin suomalaiset mekaanikkoni, että puristuspaineiden tarkastukseen ei ole mitään syytä, jos kone käy normaalisti.

Tässä touhussa kului eilinen päivä. Mutta olimme saaneet kutsun illalliselle, jonka naapuriveneemme järjesti meille ja kolmelle muulle purjehduspariskunnalle. Veneen kippari Felipe on itse rakentanut 40 jalkaisen purtensa. Hän on juuriltaan baski ja ortopedi, joka on erikoistunut urheiluvammoihin, ja varsin kuuluisa henkilö Chilessä, koska on toiminut monta vuotta jalkapallomaajoukkueen lääkärinä. Itse hän on pelannut maajoukkuetasolla rugbya (joka on sekä Chilessä että Argentiinassa merkittävä urheilulaji).

Felipen vaimo Ana Maria on kotirouvaksi jäänyt biokemisti. Hänen perhejuurensa ovat Kataloniasta ja hän valmisti isoäidiltään perityllä reseptillä kahdelletoista hengellä paellan Marinan grillauskatoksessa. Se oli paras paella, mitä olemme koskaan syöneet.

Mukana oli myös toisen naapuriveneemme pariskunta. He seilaavat suomessa valmistetulla 35 jalkaisella Nauticatilla, mikä onkin minun mielestäni passeli vene näille vesille, jossa usein tarvitaan vankkaa rakennetta ja isoa moottoria. Eikä se mahdollisuus ohjata venettä sisätiloissa pahitteeksi ole.

Tänään meillä sitten oli vuorossa moottorin 1.000 tunnin huolto. Siihen sisältyi öljyn vaihto, öljyfiltterin ja polttoainefilttereiden vaihto, impellerin ja jäähdytysnesteen vaihto, lappoventtiilin putsaus (taitaa kalvo olla kuoleentunut) yms. Vielä pitäisi mitata välykset, jotka tosin tarkastimme moottoriongelmiemme yhteydessä, ja vaihtaa vaihteistoöljyt. Sen teemme ehkä sitten, kun saamme veneen ylös ja paremmin juoksutettua kaiken öljyn ulos alakautta.

Siinä se tämä päivä meni ja Helinä ehti pestä pyykkiäkin. Toistaiseksi olemme ”joutuneet” käyttämään pesulapalveluja, mutta tässä marinassa oli pesukone ja Helinä pääsi lempipuuhaansa.

Tällaista tämä veneily maailmalla hyvin suurelta osin on: veneen huoltamista ja korjaamista eksoottisissa paikoissa. Kaikkeen tässä elämässä joutuukin. En ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut moottoreista, mutta ainakin nämä perushommat on syytä osata tehdä itse, lähtökohtaisesti kun ollaan sellaisissa paikoissa, joissa apua ei ole saatavilla, jos ongelmia ilmenee. Ennen toivoin olevani hyvä purjehtija. Nyt toivon olevani tuhattaituri.