Puerto Edén 2

Valentina
Sat 29 Jan 2011 16:52

Olimme laskeneet ankkurin seitsemään metriin niin lähelle rantaa kuin 50 metrin säteen puitteissa oli mahdollista. Kettinkiä olisi 80 metriä, mutta sen hyväksikäyttäminen olisi edellyttänyt ankkuroitumista kymmenen metrin syvyyteen, mikä olisi vienyt hyödyn pidemmästä kettingistä.

Viime yönä tuuli vinkui korvissa ja vettä tuli kuin aisaa. Vene heittelehti puuskissa puolelta toiselle ja välillä vähän tärisi kettingin kiristyessä. Mutta ankkuri tuntui pitävän hyvin. Koska tuuli vei pois rannasta, arvioin, että jos ankkuri pettää, niin ankkurihälytys herättää ja aikaa jää riittävästi reagoida, ennen kuin vene on jonkun sadan metrin päässä tuulen alapuolella olevan saaren rannassa.

Kylän rantaa pitkiin kiemurtelee kivasti laudoista rakennettu pari metriä leveä ”jalkakäytävä”. Sen varrella sijaitsevat kylän talot. Täällä liikkuminen tapahtuu joko apostolinkyydillä tai veneellä.

Ei ollut tällä kylällä nettiä, eikä edes lanka- tai matkapuhelinlinjoja, mutta yksi satelliittipuhelinyhteys on, jota kautta koulunkin netti toimisi, jos koulu olisi auki. Lämmitys tapahtuu puilla, keittäminen kaasulla. Sähkö tuotetaan agregaatilla, vaikka tuulienergiaa olisi yllin kyllin ympäri vuoden ja vuorilta valuu puroja, joista saisi varmaan vesivoimaakin yhden kylän valaistukseen ja niihin litteisiin taulutelevisioihin, jotka tuntuvat olevan ainoa nykyajan ylellisyys.

Kotitarpeiksi ihmisillä on pikku puutarhoja ja kanoja. Luulisi olevan mahdollista laajentaa kotieläinten kasvatusta esim. possuihin ja lampaisiin tai vuohiin. Nämä ovat vähään tyytyväisiä ja seutu on vehreää ympäri vuoden. Ehkäpä kylä elää samaa uneliasta elämäänsä kuin aina ennenkin, eikä tarvetta tai innostusta uusiin hankkeisiin ole. Vanhemmat toivovat nuorten käyvän hyvin koulunsa ja siirtyvän sitten leveämmän leivän pariin.

Jonkin verran täällä punovat sarasta (tai sen näköisestä heinästä) koreja ja muita kivoja tuotteita. Mekin ostimme yhden leipäkoriksi. Näyttävät sellaiselta intiaanien käsityöltä. Ja ihmisten piirteitä kun katselee, niin intiaanit ovat ainakin geenipuolella jääneet elämään. Muutenhan alueen intiaanipopulaation ja -kulttuurin katoaminen on synkkä luku lisää ihmiskunnan historiaan. 

Olemme siirtyneet Hospedajen kanta-asiakkaiksi. Illalliseksi on hyvää kotiruokaa. Se on kivaa vaihtelua, koska omalla ruokalistallamme ei ole paljon vaihtelua, varsinkaan nyt, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttä ja kaikki tuoretavara on käytetty, eikä tämän kylän kaupoissa uutta ole juuri tarjolla.