Viime yönä täysikuu paistoi kirkkaalta taivaalta ja ei tullut pimeä lainkaan.

Tänään ohitimme Cape Leeuwinin hyvissä purjehdusolosuhteissa. Tämä on yksi niistä kuuluisista suurista niemistä, jota merenkulkijat välttävät huonoissa olosuhteissa. Jos ulkomerellä on ikävät olosuhteet, niin tämän niemen läheisyydessä on silloin todennäköisesti vielä ikävämmät. Aallokko ja maininki kohtaavat siellä ja tuulet voimistuvat, kun ne kiertävät niemeä.

Nytkin myötäinen tuuli nousi runsaaseen kymmeneen m/s ja aallokko selvästi kasvoi. Aallonharjat eivät kuitenkaan juuri murtuneet, mutta välillä nousimme kivasti surffiin. Lisäksi meillä on ollut myötävirtaa, joka luultavasti ei johdu vuorovesistä, vaan on Leeuwin-virran akanvirtaa. Olemme hyötyneet siitä jo pidemmän aikaa.

Australian länsirannikkoa pitkin etelään suuntautuu lämmin Leeuwinin merivirta. Se kiertää tämän mantereen lounaisnurkassa sijaitsevan niemen ja suuntaa sieltä itään ja heikkenee. Olemme toistaiseksi välttäneet sen vaikutuksen pysyttelemällä virran ja rantaviivan välimaastossa. Toiseen suuntaan mentäessä tietysti kannattaisi hakeutua virtaan. Virran sanotaan olevan voimakkaimmillaan parinsadan metrin syvyyskäyrän kohdalla, mutta sielläkin pintavirta on vain solmun verran ja vaikutus on voimakkainta etelän talven aikaan.

Taaksemme jäi Southern Ocean.  Edessä on Indian Ocean. Kumma nimi valtamerelle: mitään muuta merta ei ole nimitetty jonkun maan mukaan. Paljon kauemmin olisimme halunneet viettää aikaa Australian etelärannikolla. Nyt oli kuitenkin aika siirtyä sieltä pois. Yhä useammin on viileitä päiviä ja etenkin yöt merellä ovat kylmiä. Ja tuulet eivät enää ole niin usein suotuisia.