Tänä aamuna ylitimme päiväntasaajan ja siirryimme pohjoiselle pallopuoliskolle. Outo tunne, kun on melkein kolme vuotta purjehtinut vain eteläisellä puoliskolla. Se sopiikin paremmin purjehtimiseen: merta on paljon ja maata vähän.

Namibiasta lähdettyämme olemme paria ensimmäistä päivää lukuun ottamatta käyttäneet vain perhospurjettamme. Vähän sama juttu kuin olisi parikymmentä vuorokautta ajanut pelkällä spinnulla. Purje auttoi meitä hyvin matkanteossa. Täysmyötäinen on useimmille kruisailijoille huono vaihtoehto. Purjeveneet kulkevat sitä paremmin, mitä sivummalta tuuli tulee ja täysmyötäinen vaatii siihen sopivaa purjegarderooppia.

Eilen illansuussa sitten päätimme muuttaa taktiikkaa. Purjeen kiinnityspisteet alkavat vedellä viimeisiään. Paaran puolen skuuttihela oli jo puoleksi hangannut itsensä irti, styyran puoli oli vain vähän paremmassa kunnossa. Fallikulma ei sekään ollut enää häävissä kunnossa. Ja halssikulma oli jo rikki. Ilman halssikulman köyttäkin pärjää, mutta purjeen saaminen sukkaan ilman sitä on vaikeampaa. Eli päätimme ottaa purjeen alas, kun sen vielä ehjänä sai. Purjeelle olikin jo kertynyt käyttötunteja enemmän kuin aktiivisessa käytössä olevan kesäpurren spinnulle tulee kymmenessä tai parissakymmenessä vuodessa. Kyse on vain normaaleista kulumisista ja niiden pitäisi olla helposti purjeneulomossa korjattavissa.

Toinen syy oli, että meidän on kohta siirryttävä eteläisistä pasaatituulista pohjoisiin. Nyt näytti olevan sopiva hetki lähteä ylittämään niiden väliin jäävää doldrums vyöhykettä. Suuntasimme siis pohjoisen ja luoteen välille.