Pari kolme päivää ilma on ollut miellyttävämpi. Taivas on kirkas ja siellä täällä vaeltelee kumpupilviä. Vaikka pasaatituulten väliin jäävä heikkotuulinen alue jäikin kapeaksi, niin senkin jälkeen kun tuulet taas löytyivät, taivas oli pitkään raskaan pilvinen ja ilma kosteaa, mikä tekee siitä näissä lämpötiloissa hyvin hiostavan.

Emme ole pitkään aikaan voineet seurata uutisia kotimaastamme. Niin pitkälle kun jaksan muistaa, aina on uutisissa kannettu kovasti huolta taloutemme menestyksestä, paitsi niinä muutaman suhdannehuippuna, jolloin siitä olisi oikeasti ollut syytä olla huolissaan.

Keskustelun johtoajatuksena on tutunut olevan se, miten Suomi pärjää. Kysymyksenasettelu vain sattuu olemaan väärä. Se, miten Suomi pärjää, riippuu siitä, miten naapurimaillamme menee, miten Euroopalla menee ja miten koko maailmalla menee. Suomi on vain vähäisessä määrin itsenäinen toimija ja omilla ratkaisuillamme on nykyisin entistä pienempi merkitys. Suomi ei vain voi – lainatakseni valtiomies Väyrysen ajatusta – lakata olemasta ajopuu ja ottaa kansakunnan kohtaloa omiin käsiinsä. Kauhukseni olen havainnut, että jopa oppineet ihmiset uskovat tällaista soopaa. Tietysti voimme yrittää tehdä onnistuneita päätöksiä ja hoitaa omat asiamme hyvin. Mutta laajemmissa puitteissa kohtalomme ei todellakaan ole omissa käsissämme. Tärkeää politiikassa olisi osallistua kansainväliseen päätöksentekoon ja yrittää viedä asioita sellaiseen suuntaan, josta kaikki hyötyisivät, ja kotimaisissa ratkaisuissa lähinnä varoa tekemästä tyhmyyksiä. Menestystä emme voi saavuttaa yksin, mutta turmion tielle voi aina ajautua aivan omin avuin.

Euroopan unioni on liiaksi keskenään riitelevien valtioiden liitto, jossa kaikki yrittävät vetää kotiinpäin. Valitettavasti suomalaistenkin enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että meidän edustajiemme tärkein tehtävä on vain valvoa Suomen etua. Toiminnan kantavana ajatuksena tulisi olla, miten rakentaa hyvin toimiva liittovaltio eikä se, miten kakku jaetaan. Ehkä asiat alkavat sitten luistaa paremmin, kun ihmiset EU:ssa alkavat ensisijaisesti nähdä itsensä Eurooppalaisina ja joskus hamassa tulevaisuudessa maailmankansalaisina.

Mielestäni EU:lla ei tarvitsisi olla muuta kuin yhteinen ulkopolitiikka, puolustuspolitiikka ja joltain osin oikeuslaitos, ja tietysti myös yhtenäinen talouspolitiikka. Yhteisistä toimintaperiaatteista sopiminen on olennaista, tukien jakaminen jopa suorastaan haitallista. Erilaiset tuet olisi syytä minimoida. Liittovaltion julkisen sektorin kasvattamisesta kun ei varmaankaan seuraa mitään hyvää. Mutta jotkut asiat on kustannustehokkaampaa hoita EU-tasolla kuin siten, että jokainen valtio hoitaisi ne itse.