Näyttää siltä, että tällä neljän tuhannen asukkaan saarella ei ole juuri muita turisteja kuin jokunen venekunta. Satamassa on parikymmentä venettä laiturissa ja ulkopuolella ankkurissa muutama. Ahtauduimme sisään marinaan, jonka perällä oli meille sopiva laituripaikka vapaana. Valentinaan suurempi vene ei olisi sinne mahtunut pujottelemaan ja kaikki seurasivat mielenkiinnolla, miten manoveerimme sujui puuskittaisessa tuulessa - tällä kertaa kuitenkin ilman kommelluksia.

Olemme kolmen ranskalaisveneen ympäröimiä. Näissä 30+ jalkaisissa veneissä on kussakin nuori pariskunta lastensa kanssa. Olen matkamme aikana tullut vakuuttuneeksi siitä, että Ranska on matkapurjehduksen suurvalta numero yksi, johtuen paitsi lukumäärästä myös ikäjakaumasta. Muun maalaiset purjehtijat ovat pääsääntöisesti jo parhaat päivänsä nähnyttä varttuneempaa porukkaa kuten mekin. Ranskalaiset ovat usein nuoria, jotka ovat matkassa pienellä veneellä, vaatimattomalla budjetilla ja seikkailumielellä - ja se tyyli on niin ranskalaista!

Täällä suhtaudutaan sisään kirjoittautumiseen joustavasti. Vasta tänään tultiin tarkistamaan passimme ja samalla kehotettiin odottelemaan tullia kärsivällisesti. He tulevat sitten aikanaan. Tämä on niin pieni paikka, että jos jotain epäilyttävää ihmisten tai tavaroiden maahan tuloa tapahtuisi, niin se huomattaisiin saman tien ilman viranomaisiakin.