Vaihteisto on saatu toivottavasti korjattua. Eli vika korjaantui kytkinlevyt vaihtamalla, niin kuin olimme arvelleetkin. Pikku homma, mutta iso työ, koska moottori pitää ensin siirtää pediltä, ennen kuin pääsee purkamaan perävetolaitetta. Nyt testaamme sitä hetken aikaa, ennen kuin lähdemme kauemmaksi Papeetesta. Toistaiseksi kaikki tuntuu toimivan normaalisti, mutta laitettaessa eteenpäin vaihde päälle, kuuluu turhan kova kloksahdus, voimakkaampi ääni, mihin olemme tottuneet.

Lähtövalmistelut on suoritettu tuoretavaroiden hankintaa lukuun ottamatta. Perjantaina kiikutin kaksi tyhjää kaasupulloa Gas de Tahitiin täytettäväksi. Purjehdusoppaiden mukaan siellä pystytään täyttämään erilaisia kaasupulloja. Meidän pullomme oli hankittu Argentiinasta. Henkilökunta totesi, että ei taida onnistua. Yritys kyllä oli hyvä, ja yksi johtajista puhui erinomaista englantia. Kehui meille suomalaiset komposiittipullot maailman parhaimmiksi. Kysyin, että missä olisi alan liike, josta voisi ostaa sopivan sovitekappaleen. Tällaista liikettä ei kuulemma ole.

Paikalliset pikkupullot eivät mahdu veneemme kaasupullolokeroon. Enkä muutenkaan haluaisi luopua nykyisistä pulloista, koska ne ovat melko lailla optimikokoiset meille.

Palasin veneelle penkomaan omia varastojani. Mar del Platasta olin joskus ostanut sittemmin tarpeettomaksi käyneen yksinkertaisen adapterin, jolla pullon uroskierteet sai muutettua naaraskierteiksi, jotka sopivat paikalliseen järjestelmään. Ja taas matkaan, joka kestää bussilla ja kävellen puolitoistatuntia suuntaansa.

Saavuin perille vartin ylin kaksi ja porttivahti selitti, että liike suljetaan aina puoli kahdelta. Tätä ei näy missään portilla tai ovenpielessä. Onneksi näin pihalla edellistä kerrasta tutun työmiehen ja sain luvan mennä keskustelemaan hänen kanssaan. Sen jälkeen pääsin johtajan juttusille ja sain sovittua, että he tässä poikkeustapauksessa vielä palvelevat minua.

Näin taas päivä kului niin yksikertaisessa asiassa kuin kaasupullojen täyttäminen. Hyvä esimerkki siitä, miten usein pikkuasiat ovat työläitä. Ja kruisailijan pitäisi olla omavarainen ja -neuvoinen kaikessa. Tässäkin tapauksessa voisi luulla, että alan yrityksellä, joka palvelee vuosittain lukuisia ulkomaisia veneitä, omaisi jonkinlaisen yksinkertaisen varaston sovitekappaleita. Sain heiltä lähtiessäni neuvon, että ”nyt sitten tiedät, että sinulla on oltava mukana tällainen adapteri”. En viitsinyt antaa näille ystävällisille ihmisille vastaneuvoa, että ehkäpä heidän kannattaisi itsekin hankkia tällainen osa.

Aamulla odotimme poikamme Vesan saapuvan neljän aikaan Air Francen lennolla. Heräsimme puoli kolme, koska olimme laskeneet, että kävelymatka kentälle kestää noin tunnin. Onneksi soitin ennen lähtöä vielä kentälle. He kertoivat, että lento on 23 tuntia myöhässä.