Olemme tänään siirtyneet vähän syrjemmälle suurkaupungin vilinästä. Saavuimme Aratun pikku kaupungin tai kylän alueelle (vähän niin kuin Helsingistä siirtyisi Sipooseen) ja nyt lillumme paikallisen pursiseuran poijussa ja illemmalla aiomme testata pursiseuran ravintolaa.

Mielenkiintoisia ovat nämä sisään ja ulos kirjoittautumisprosessit. Tuoreiden oppaidenkaan tiedot eivät näytä pitävän paikkaansa. Ja täälläkin systeemi tuntuu vähän elävän sen mukaan, minä päivänä virastossa asioi ja kuka on tiskin toisella puolen. Nyt olemme kuitenkin eilen kirjoittautuneet ulos Salvadorista ja saaneet ohjeen tehdä sama rundi sitten seuraavassa osavaltiossa Vitórian kaupungissa. Erään asiantuntevalta taholta saamamme ohjeen /määräyksen mukaan meidän olisi tarkasti ottaen tehtävä tämä uusi sisään kirjoittautuminen kolmen vuorokauden sisällä. Eli suurin piirtein sama, kuin meillä olisi määräys purjehtia Helsingistä Kemiin ja saisimme poiketa missä haluamme, kunhan olemme parin päivän päästä Kemissä. Taidamme jättää tämän määräyksen omaan arvoonsa, ja luottaa viranomaisten suurpiirteisyyteen tässä asiassa.

Viimeksi puhuin kaduilla elävistä ihmisistä, joita Salvadorissakin on, niin kuin kaikissa suurkaupungeissa. Erityisesti aina koskettaa, jos näkee kadulla eläviä lapsia. Olisi kiva kuulla joskus raa`an kapitalismin puolestapuhujilta, miten heidän mielestään olisi nämä asiat hoidettava kapitalismin keinoin. Tämän talousjärjestelmän innokkaimmat advokaatit ovat yleensä niitä, joilla sattuu olemaan tätä mammonaa eniten (ja myös niitä, jotka haluavat samaistua vähän ”parempiin” ihmisiin).

Eikös se jotenkin niin mennyt, että kyseessä on ”survival of the fittists”. Onkohan näillä katujen lapsilla koskaan ollut edes mahdollisuutta osoittaa ”elinkelpoisuuttaan”? Niiden, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa – kuten minäkin – on helppo filosofoida tällaisilla aatteilla. Yksilötasolla teoria ei ainakaan toimi.

Monet näyttävät uskovan, että taloudessa yritykset kamppailevat eloonjäämisestä ikään kuin jonkin eläinpopulaation yksilöt ja vain parhaat ja voimakkaimmat selviytyvät. Yleinen harhaluulo muuten on, että taloustieteessä on ryhdytty käyttämään biologian ajattelumalleja. Tämän mallin loivat aikoinaan (yhteiskunta)filosofit (silloin ei ollut olemassa taloustieteilijöitä tai edes yhteiskuntatieteilijöitä, nämä ovat myöhäsyntyistä lajia). Darwinin loistava keksintö oli kopioida heiltä tämä ajattelumalli ja soveltaa sitä biologiaan. Sinne se taitaakin sopia paremmin.

Biologiassa tämä malli auttaa meitä ymmärtämään tapahtunutta, mutta sen selitysvoima on tautologian luokkaa: mitkä yksilöt lisääntyvät eniten … no ne kaikkein elinkelpoisimmat … entä minkälaisia ovat kaikkein elinkelpoisimmat yksilöt … tietysti ne, jotka lisääntyvät eniten. Tautologia onkin yksi parhaimmista totuuden muodoista, se on niin vastaansanomaton. Mutta evoluutiokin on sokeaa ja sattumanvaraista. Se ei selitä, miksi lajien sopeutuminen tapahtuu jollakin tietyllä tavalla, vaikka samoihin olosuhteisiin laji olisi voinut sopeutua ties kuinka monella muulla tavalla. Tätä asiaa voimme ymmärtää vain sattuman kautta.

Ainoa mikä on varmaa, on että ajan saatossa lajit sopeutuvat ja muuttuvat, lajeja kuolee ja uusia lajeja syntyy. Tätä asiaa tukevat vastaansanomattomasti niin geneettinen kuin fossiilinen todistusaineisto ja ne päätyvät toisistaan riippumatta yllättävän tarkasti myös samoihin ajoituksiin. Meikäläiselle on täysin käsittämätöntä, että jotkut korkeakoulutetutkin ihmiset sitkeästi väittävät, että maapallo luotiin vain muutama tuhat vuotta sitten ja samalla kaikki eläinlajit … mitä nyt jotkut ehkä ovat sattuneet kuolemaan sukupuuttoon. Kun usko on riittävän vahva, ei millään tosiseikoilla ole todistusvoimaa. Ja ikään kuin evoluutioteoria, tuo yksinkertainen ajatusmalli, joka ei selitä elämää sen enempää, tekeepä vain muutosprosessin helpommaksi hahmottaa, veisi saman tien pohjan koko uskonnon perusteilta.

Ero eläinlajien elämän ja talouselämän välillä on kuitenkin selvä. Edellisessä prosessit tapahtuvat luonnonlakien voimalla, jälkimmäisessä taas uskon voimalla. Talousjärjestelmämme toimii (hyvin tai huonosti) vain kun kollektiivisesti uskomme siihen ja olemme sisäistäneet sen pelisäännöt. Siksi talouden toimintaan voimme vaikuttaa ymmärryksen ja tahdon voimalla.

Kommunistiset kokeilut epäonnistuivat surkeasti. Veikkaanpa, että hillitön kapitalismikin on pikku hiljaa tulossa tiensä päähän. Stressi ympäristölle on jo sietämättömällä tasolla ja kun tai jos ”vauraus” leviää länsimaiden ulkopuolelle, ongelmat moninkertaistuvat. Rooman klubin maailmanlopun ennusteet eivät toteutuneet siinä aikataulussa, missä jotkut uskoivat. Maapallon sietokyky on uskomattoman suuri, mutta kuitenkin se on rajallinen.

Ympäristöongelmien lisäksi edessä ovat myös suuret yhteiskunnalliset ongelmat. Ihmisten ja kansakuntien eriarvoisuus vaatisi ratkaisuja, ja niitä kapitalismilla ja vapaalla markkinataloudella ei ole tarjota. Tuntuu, että fundamentalistikapitalisteilla, kreationisteillä, stalinisteillä, talebaneilla yms. ei ole suurtakaan eroa: niin lapsen lailla he uskovat omiin yksinkertaisiin juttuihinsa, vaikka sokeankin pitäisi nähdä niiden mielettömyys. Mistä näitä yhden totuuden fanaattisia puolestapuhujia oikein sikiää. Yksinkertaisillakaan tosiasioilla ei voi vaikuttaa heidän mielipiteisiinsä, koska heillä on jo ikuinen totuus hallussa. Ja mikä pahinta, osa heistä on keskeisissä hallinnollisissa tehtävissä, jopa suurten maiden johdossa, niin demokraattisissa kuin epädemokraattisissa maissa. Onneksi kuitenkin valtaosa heistä on harmitonta lajia. Ja ehkä elämä tuntuu turvallisemmalta ja selkeämmältä, jos voi nähdä maailman yksinkertaisena ja uskoa vain näihin omiin elämän perustotuuksiin.

Nyt vanhan järjestelmän puolustajat ovat sitkeästi linnoittautuneet juoksuhautoihin puolustaakseen sitä, mitä heillä on. Päätöksentekijöiden ajattelumaailma on jämähtänyt vanhoihin kaavoihin. Ja muutosta vaativilla voimilla ei ole tarjota selkeitä vaihtoehtoisia toimintamalleja. Ei tämä oikein hyvältä näytä. Mutta historia on meille opettanut, että muutos on ikuista. Joskus se on hallittua, usein kaoottista

P.S. Nyt olemme taas pääsääntöisesti satelliittiyhteyden varassa, eli sähköpostit kannattaa lähettää Valentinan sähköpostiosoitteeseen