Eilen teimme viimeisen reissumme vuokra-autolla saaren sisäosiin. Tällä kertaa kohteena oli saaren ainoa toimiva tulivuori, jolla on tapana muutaman vuoden välein purkautua ja syöstä laavaa uumenistaan. Kävelyretkeen isoimman kraatterin reunalla meni viisi tuntia yli kahden kilometrin korkeudessa. Kävelyreitti on etupäässä hyppelyä laavakiveltä ja –kalliolta toiselle. Ylöspäin kipuaminen on raskaampaa ja alaspäin tulo epämiellyttävämpää. Purjehtijan elämä ei valmista hyvin jalkalihaksia tällaiseen.

Kaikki kolme saaren sisäosiin suuntautunutta matkaamme on ollut maisemiltaan hyvin erilaisia. Saari on hyvin monimuotoinen, mikä ei ole lainkaan tyypillistä valtamerten pikku saarille. Viimeisellä reissulla vastaamme tuli myös saaren karjanhoitoalue. Tämä on varsinainen trooppinen paratiisisaari. Ihmisiä voisi kuitenkin olla vähemmän, suosittelisin noin kymmenesosaa nykyisestä. Asukkaita on runsas 800.000 ja siihen kun laskee päälle turistit ja muut tilapäisesti oleskelevat, niin täällä on varmaan yli miljoona henkeä. Ja koska elintaso on Ranskalainen, niin kaikilla tietysti on oma auto. Ja saaren halkaisija on keskimäärin vain kuutisenkymmentä kilometriä.

Seuraavassa muutamia valokuvia täältä: