Jämähdimme näköjään hetkeksi tähän pikku kaupunkiin, koska matalapaineita pyyhkii ylitse ja ei huvita lähteä merelle hakkaamaa päätänsä seinään. Paikalliset purjehtijat ovat varoitelleen, että Uuden Seelannin itäisin nurkka East Cape ei ole niitä kaikkein suositeltavimpia purjehdusalueita. Merivirrat, aallokko ja maininki saattavat saada olosuhteet siellä aika ikäviksi yhdessä mantereen tuulia ja säärintamia ohjaavan vaikutuksen kanssa.

Minulla on kolmisen viikkoa ollut reiden ulkosyrjässä kummallinen kipualue. Päätin mennä poppamiehelle. Todennäköinen diagnoosi on meralgia paraesthetica eli suomeksi meralgia-reisikipu. Näin siinä nyt sitten kävi, että minä joudun tässä vaan lepäilemään ja Helinä saa hoitaa hommat. Joten kirjoittelen paremman puutteessa näistä talousasioista vähän lisää.

Luin netistä, että Sixten Korkman oli antanut avoimen lausunnon, jossa hän kertoi euron syntyhistoriasta ”ikkunattomassa huoneessa”. Joskus aikoinaan lueskelin hänen kirjoituksiaan, kun hän oli vielä tutkija, ja olinpa hetken aikaa eräässä talouspoliittisessa toimikunnassakin jäsenenä samaan aikaan kuin hän. Hän on varsin asiantunteva ja älykäs kaveri.

On se aika uskomaton juttu, että sellaisia perusasioita ei silloin käsitelty, kuin että joku euroalueen valtio ajautuisi maksukyvyttömyyskriisiin. Näin siinä käy, kun asioita katsotaan liian läheltä eikä nähdä metsää puilta.

On se hyvä asia, että nämä asiat nyt tulevat esiin. Nykyisen kriisin positiivinen puoli on siinä, että se pakottaa euroalueen ja koko EU-alueen valtion suhtautumaan uudella tavalla asioihin ja harjoittamaan kurinalaisempaa talouspolitiikkaa.

Se mikä julkisessa keskustelussa ja mielipidepalstoilla on mielestäni sivuutettu, on asia, että kyseessä on finanssipoliittinen kriisi eikä rahapoliittinen. Kaikki tietysti liittyy kaikkeen, mutta kyse ei ole euron ja Euroopan keskuspankin epäonnistumisesta, vaan siitä, että eräät valtiot ovat tuhlanneet rahansa ja ottaneet velkaa velan päälle. Ehkä nyt poliitikoille alkaa pikku hiljaa valjeta, että tällainen peli ei vetele. Veikkaan kuitenkin, että EKP joutuu Saksan periaatteellisesta vastuksesta huolimatta kuitenkin turvautumaan jonkinlaiseen setelirahoitukseen.

Suomalaisessa keskustelussa jostain syystä vieritetään asia yhteisvaluutta euron syyksi. Mielestäni euro on ollut osallisena kriisiin vain sitä kautta, että heikot euromaat ovat euron suojissa päässet ottamaan liikaa velkaa, ennen kuin markkinat reagoivat. Kovasti puhutaan siitä, ovatko markkinavoimat oikeassa vai väärässä, hyvästä vai pahasta, mutta tässä tapauksessa ne ainakin astuivat kuvaan mukaan pahasti myöhässä. Etelä-Euroopan maat olisi pitänyt laittaa selkä seinää vasten paljon aikaisemmin.

Pärjäisikö Suomi sitten paremmin euron ja EU:n ulkopuolella? Ehkä meillä menisi paremmin kuten öljyrikkaalla Norjalla, tai sitten kuten Islannilla. Uudella Seelannillakin menee itsenäisenä ja oman valuuttansa kanssa hyvin, mutta mikäli oikein muistan, niin tälläkin maalla on ollut monia ylä- ja alamäkiä. Taloushistoria antaa lukuisia esimerkkejä kumpaankin suuntaan.

Suomen taloushistoria kertoo, että Suomi on hoitanut rahapolitiikkansa yleensä kehnosti markka-aikaan, jolloin oltiin jatkuvassa inflaatio-devalvaatio-kierteessä. Ja yksi syistä, mielestäni selvästi kaikkein suurin, 90-luvun alun lamaan oli epäonnistuminen rahapolitiikassa.

Kaikkein ristiriitaisinta mielestäni euro-eu-kritiikissä on, että uskotaan Suomen itsenäisenä, euroalueen tai lisäksi ehkä myös EU:n ulkopuolella, pystyvän harjoittamaan etevämpää talouspolitiikkaan, ja samaan hengenvetoon julistetaan, kuinka kyvyttömiä ja kelvottomia poliitikkomme ovat hoitamaan asioita. Kuka niitä asioita sitten hoitaisi? Ja kenellä on se hieno talouspoliittinen ohjelma? Persutko ne osaisivat laittaa asiat kuntoon? Minä kyllä mieluummin jättäisin rahapolitiikan EKP:lle kuin Suomen Pankille ja kotimaan poliitikoille. Poliittisilla meriiteillähän sinne Suomen Pankkiinkin on perinteisesti päästy päättämään asioista.

Julkinen keskustelu mielestäni osoittaa, että kansaa ja kansan valitsemia poliitikkoja ei saisi päästä päättämään talouspolitiikasta. Siitä ei hyvä seuraa. Vaikka se ei olisikaan kovin demokraattista, jättäisin ratkaisut asiantuntijoille. Nämä asiat ovat heillekin riittävän vaikeasti hallittavia.

Suoran tai edustuksellisen demokratian ei pidä ulottua kaikkeen, kuten on esim. oikeuslaitoksen kanssa. Taloudellisissakin asioissa demokraattinen päätäntävalta (vrt. lainsäädäntövalta) pitäisi ulottua vain peruspuitteisiin, joiden mukaan eletään. Poliitikkojen päätettäväksi jäisi rahan jakaminen. Hyvä tavoite olisi pääsääntöisesti laatia ylijäämäinen budjetti. Ja mahdollinen elvyttävä finanssipolitiikka tulisi tapahtua säästetyillä varoilla eikä velaksi. Samat periaatteet saisivat päteä myös EU:n yhteiseen talouspolitiikkaan. Nyt se on liikaa poliitikkojen ja kansallisten intressien puliveivausta.