Nyt kun Karibia on jäänyt taakse, lyhyt yhteenveto vaikutelmistamme voisi olla paikallaan.

Reittivalintamme Pikkuantilleilla suuntautui osin sivuun suosituimmista paikoista. Koska meillä oli vain vähän aikaa, jouduimme valitsemaan rajoitetun määrän kohteita. Lisäksi suosimme pienempiä ja syrjäisempiä saaria. Niihin ehtii lyhyessä ajassa tutustua paremmin kuin isompiin.

Pikkuantillit edustavat sitä vaurainta osaa Karibiasta. Sieltä löytyy hienoja (mutta myös vaatimattomia) hotelleja ja huviloita, joista monet tietysti ovat ulkomaalaisten omistuksessa, mutta melko vaatimatonta paikallisväestön elämä noin keskimäärin on. Suoranaiseen köyhyyteen emme kuitenkaan törmänneet.

Purjehduskohteena siitä jäi meille sellainen tunne, että kiva sinne olisi tulla toistekin. Sieltä löytyy sekä ankkuripaikkoja että marinoita. Ison venepopulaation positiivinen puoli on siinä, että myös veneilijän tarvitsemia palveluja on tarjolla. Ja jos ei aina suuntaa sinne, minne kaikki muutkin, niin on siellä myös rauhallisia paikkoja.

On kiva olla välillä hyvin hoidetuissa marinoissa ja välillä taas ankkurissa. Se, että nämä saaret ovat menettäneet alkuperäistä eksotiikkaansa, ei ole niin suuri puute. Köyhyys ja kurjuus eivät minusta ole niin viehättäviä. Niihin liittyy myös huonosti hoidettu ympäristö, mistä jää aina paha mieli. Toivoisin, että Karibiakin vaurastuisi ja ympäristö tulisi paremmin hoidetuksi. Jos eksotiikkaa haluaa, niin sitten lähtisin sitä etsimään jostain, jossa ei ole ihmisiä, kuten Chilen Patagoniasta.

Hinnaltaan tämä ei tietysti ole halvimpia purjehdusalueita, mutta niin kauan kun yhdellä eurolla saa 1,3 dollaria, niin ei se meistä tunnu pahan kalliiltakaan. Marinoissa hyödymme siitä, että meillä on melko pieni vene. Laituripaikan hinta kun menee pituuden mukaan. Isommat veneet puolestaan hyötyvät siitä, että poijupaikan hinta on sama veneen koosta riippumatta. Tietysti poijut vievät tilaa ankkuroinnilta. Toisaalta tällä tavalla saadaan paremmin veneet sopimaan pikku lahtiin ja se on myös ekologisempi meren pohjaa säästävä vaihtoehto. Se tukee myös paikallista matkailuelinkeinoa. Yön hinta poijussa oli 20 tai 30 dollaria. Veneilijänkin pitäisi aina miettiä myös mitä hänellä on paikalliselle yhteisölle annettavaa.