41:15.57S 173:16.88E
Vietimme toisen yön
Mill Arm lahdessa varsin puuskaisessa tuulessa. Oppaan mukaan ankkuripaikan piti
olla suojaisa kaikilla tuulilla. Toisin kuitenkin oli. 15-20 m/s luoteistuuli
puuskitti välillä lahteen 20-30 m/s voimalla. Tässä ei ole mitään outoa. Olemme
jo monesti törmänneet näennäisesti suojaisiin korkeiden kukkuloiden ja lahtien
ympäröimiin lahtiin, joissa tuulella on sen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen
taipumus kanavoitua voimakkaina hetkellisinä puuskina. Ja opimme taas kerran,
että purjehdusoppaisiin ei kannata liikaa luottaa. Lahdella oli
tarjolla vapaana erään pursiseuran poiju. Perussääntö on, että oma ankkuri on
aina parempi kuin tuntematon poiju. Poiju näytti kuitenkin hyväkuntoiselta ja
melko vasta huolletulta, koska siinä ei ollut kasvustoa. Niinpä päädyimme
poijuun mieluummin kuin valvomaan yöllä ankkurivahdissa. Seuraavana päivänä
opimme jälleen, että säätiedotuksiinkaan ei ole luottamista. Vastaisen tuulen
piti kääntyä aamupäivällä sivutuuleksi ja iltapäivällä myötätuuleksi.
Täysvastainen 6-10 m/s tuuli hiipui vasta illansuussa ja sitten pyörähti
myötätuuleksi. Ajoimme koneella 45 mailin legin. Toisena vaihtoehtona olisi
ollut kryssiminen ja saapuminen keskiyöllä. Niinpä olimme seitsemältä illalla
mukavasti kiinni pursiseuran laiturissa Nelsonissa. Lauantaina olemme
ehtineet jo vähän tutustua kaupunkiin ja täyttämään jääkaappiamme. Tuuli on taas
navakkaa 10-20 m/s. Hatusta on pidettävä kiinni satamassakin. Viimeisen parin
viikon aikana on ollut enemmän tuulisia päiviä kuin Suomessa yleensä koko
kesänä, mutta väliin on mahtunut etenemisen kannalta sopivasti myös leppoisampia
hetkiä. |