Matka on jatkunut tänään keveissä ja vaihtelevissa tuulissa. Aina ei saada kurssi suoraan kohti määränpäätä tai sitä ei kannata yrittää, VMG. Olemme kuitenkin tyytyväisiä etenemiseen, vaikka välillä mennään liikaa pohjoiseen tai etelään. En laske päivälegejä, vaan katselen, kuinka monta mailia enemmän länteen olemme menneet.

Sain vastauksen eiliseen blogikirjoitukseeni. Tämän päivän blogistamme vastaa vieraskynä. Ystävämme ja purjehtija Kari Leino kirjoittaa:

Onhan VT:n asema aika erikoinen, joskin siitä on koetettava erottaa se, minkä VT kertoo taikka minkä se opettaa. Tappamaan se ei opeta, vaan enemmänkin kertoo siitä, miten on tehty. Toisaalta Jumalan suora rangaistus oli monelle kansalle sen tuho, jonka välikappale oli väkivaltainen hyökkäys. Sitä edelsi kuitenkin aika ja teot, jotka tuo rangaistu ja tuhottu kansa teki ja joka ei elänyt Jumalan lain mukaan tai hyökkäsi  niitä vastaan pilkaten tms. tavoin. Se oli sen ajan rangaistus, joka oli kaikilla tiedossa. Se oli sen ajan oikeuslaitos. Se oli myös sen ajan tapa selittää Jumalan tekoja/rangaistuksia, joita ihmiset tulkitsivat ja perimätietonaan kertoivat ja myöhemmin ylös kirjoittivat.

Nyt tänään kai(?) Jumalan rangaistus kansoille voi olla vaikka meidän ihmisten oma "viisaus" ja kuvittelumme kaikkivoipaisuudesta, joka aiheuttaa ties mitä, kuten nyt tuo ydinvoimakin, joka itsessään on jollain tapaa hallittavissa lukuun ottamatta siihen liittyviä luonnonmullistuksia ja jätteiden loppusijoitusta. Uskon että ydinvoima on tavalla taikka toisella osa maailman tulevaa tuhoa, ja jos ei muuten, niin sitten sotateollisuuden muodossa. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä että kaikki kehitys ei ole edistystä.

Ei se Daavid ollut - tai ei läheskään aina - Jumalan suojeluksessa ja tehnyt tekoja Jumalan tahdon mukaan. Olihan hänellä voimakas omakin tahto ja teki asioita omin päin ja paljon väärinkin ja Jumalan tahdon vastaisesti. Toisaalta, Daavid oli Jumalan käytössä sekä viisautensa että tyhmyytensä kanssa. Molemmat olivat Daavidin vahvoja ominaisuuksia.

Myös tuo aika kun VT kertoo, oli aikaa jolloin sivistys ja rangaistus oli sen kaltainen kuin siellä on se kerrontana kerrottu. Samalla tavalla kerronta on aikansa mukaista UT:ssa. Kun taas kirkkoisien kirjoitukset heijastavat omaa kirjoittajansa aikaa kerronnan puolesta, eli sen aikaista tapaa ja kulttuureja. Ihminen ns. kehittyy ja luolamies on kulttuuriltaan ja tavoiltaan hieman erilainen kuin teknologiakeskuksessa vuonna 2011 työskentelevä nörtti, joskaan pohjimmiltaan eroja ei hirveästi ole :-)

Esimerkiksi jos vertaa vaikkapa UT:n  ja nykymaailman aikaa ja tapoja toisiinsa, on se kuin katsoisi valokuvaa itsestään lapsena ja sitten vanhuksena. Sama ihminen ja sama persoona, joskin tuskin tunnistettavissa samaksi lainkaan. Mielestäni hyvin sanottu.

Toisaalta, ei se aika ole niin radikaalisti muuttunut. Olihan 2. maailmansodassakin sotilaspappeja, jotka siunasivat tappamisen Jumalan nimeen, joka ei varmaankaan ollut ihan Jumalan tahto näin. Raakuus VT:n aikana on saanut toiset muodot nykypäivänä, mutta sitä on edelleen:  ydinvoima, bioaseet, ilmaston saastuminen, ahneus ja heikompien sorto, yleinen epäoikeudenmukaisuus jne. jne.  En tiedä kumpi raakuus on raaempaa, VT:n suora raakuus, vaikko nykyajan raakuus, joka pukeutuu usein välinpitämättömyyden viittaan? Niitä kai ei voi suoraan verrata toisiinsa kuitenkaan, koska ne ovat eri aikakaudelta.

Ehkäpä me vaan näemme esim. VT:n ajan murhat ym. brutaalit teot räikeinä ja sivistymättöminä, mutta samaa murhaa tekee maailma ja yhteiskuntamme nyt hienostuneemmin, ja usein ties minkä hyvän asian nimessä; milloin yhteisen hyvän, milloin Jumalan, milloin isänmaan.... ero ei ole loppupelissä kovinkaan suuri.

Itse uskon kyllä VT:n sanomaan, olihan VT Jeesuksenkin Raamattu, mutta VT:n kerronta vaan on niin hankalaa ymmärtää siksikin, koska me peilaamme kerrontaa suoraan nykyaikaan, emmekä ikään kuin hyppää ajassa siihen historian tilanteeseen, aikaan ja paikkaan jolloin se on kirjoitettu.  Jos näin
kykenisimme tekemään, niin asia olisi toinen, sillä se kirjotustapa ja kuvailemistapa sekä toimintatapa oli täsmälleen tuona aikana yhtä tavallista kuin meille on vaikka oikeuslaitos ja vankila. Siellä se oikeuslaitos oli Jumalan tuomio ja mahdollisesti kuolema.

Mutta hankalia kysymyksiä kaikki, ja onhan VT:ssa kirjoja joissa ei mainita sanaakaan Jumalasta. Ja myös Laulujen laulu on runoutta eikä teologiaa, joten VT on luettavissa niin monella tapaa. Toisena laitana on Jumalan Sana ja toisena laitana on ajatus VT:sta Israelin kansalliseepoksena (kuten meillä Kalevala). Totuus kai on jossakin tuossa välissä. Ehkä?