Sunnuntaiaamuna saavuimme rauhallisen yöpurjehduksen jälkeen Almerimarin satamaan. Matkan merkittävin tapahtuma oli, kun yksi iso aalto murtui peräpeiliin ja läiskäytti vettä sitloodaan siten, että Helinän villasukat kastuivat.

Almerimarin satamassa oli erittäin ystävällinen ja ammattitaitoinen vastaanotto ja selvästi myyntityön meininkiä, kun satamakapteeni ryhtyi hieromaan kanssani kauppaa talvisäilytyspaikasta. Tämä onkin yksi isoimpia ja suosituimpia satamia elämäntapaveneilijöiden keskuudessa, joista monet tulevat juuri tänne talvikaudeksi. Sijainti on säiden puolesta yksi Välimeren parhaista. Liikenneyhteydet ovat myös hyvät ja tänne muodostuu jonkinlainen kansainvälinen cruising community. Ihmisethän ovat tunnetusti laumaeläimiä.

Satamamaksut ovat Espanjan edullisempia, jos tätä sanaa nyt voi käyttää, pitäisi kai sanoa vähiten kalleimpia. Meidän kokoiselta veneeltä vuosimaksu laituripaikalle olisi noin 3400 euroa ja siihen pienet vesi ja sähkömaksut päälle. Talvikaudella loka-toukokuussa laituripaikka kustantaa alle puolet siitä mitä kesäkaudella kesä-syyskuussa. Me olemme kuitenkin ajatelleet jättää veneen kuivatelakalle, koska emme ole ajatelleet jäädä tänne talveksi asumaan. Pukeilla olo on täällä, niin kuin näköjään useimmissa paikoissa Espanjassa, talvisaikaan jonkin verran kalliimpaa kuin laituripaikka.