Eilisiltana tuuli heikkeni ja kääntyi pohjoisemmaksi. Pitääksemme yllä matkavauhtia nostimme ison ja ajoimme sivutuuleen. Jouduimme ottamaan kurssin liiaksi etelään. Yön aikana tuuli kääntyi idemmäksi ja edelleen heikkeni. Trimmasimme purjeet sivuvastaiseen, mikä on heikolla tuulella paras vauhdin kannalta. Mutta nyt kurssi oli taas liikaa pohjoiseen. Tänään aamupäivän aikana olemme siirtyneet jo selvästi reittiviivamme pohjoispuolelle. Se on kuitenkin parempi kuin erehtyä etelään, koska pohjoisesta ne takuuvarmat pasaatituulet löytyvät.

Olemme ilmeisesti Länsi-Australiasta Kauko itään vievällä laivaväylällä. Yön aikana meidät ohitti neljä alusta. Yksi niistä tuli perän puolelta suoraan meitä kohti. AISin mukaan se olisi mennyt vain parin kaapelin päästä ohi. Otin VHF:llä yhteyttä, kun he olivat muutaman mailin päässä. Eivät ilmeisesti olleet havainneet meitä, mutta sitten tsiikasivat tutkaansa ja me valaisimme vielä voimakkaalla lampulla purjeemme. Lupasivat sivuuttaa meidät styyran puolelta ja sieltä menivätkin puolen mailin päästä ohi.

Meidän kulkuvalomme ovat niin heikot, että niitä ei näe ennen kuin läheltä ja jos aktiivisesti tähystää. Ja tutkaheijastimestamme huolimatta lasikuituveneemme ei kovin suurta kaikua anna tutkaruudulle. Lähtökohtaolettamus näissä hommissa pitää olla se, että isojen laivojen komentosillalta meitä ei huomata, varsinkaan alueella, jossa he eivät oleta olevan pienveneitä.