Eilisiltana matkamme jatkui, kun etelänpuoleinen tuuli tyyntyi. Iltayö kului kalastusaluksia väistellessä. Olisimme ehkä ajaneet suoraan yhden kalastusaluksen päälle, mutta kun olimme muutaman kymmenen metrin päässä, he sytyttivät käsivalonheittimen, jonka tietysti kohdistivat suoraan päin näköä. On erittäin vaikea havaita ilman minkäänlaista valoa olevaa alusta. Nytkin taivaalla oli kuunsirppi, eikä edes tuntunut säkkipimeältä. Tähystyksestä huolimatta emme nähneet tätä venettä, vaikka se oli jo niinkin lähellä.

Luulisi, että myymällä muutaman fisun saisivat rahat kulkuvaloihin ja tutkaheijastimeen. Ehkä he ajattelivat, että riittää, jos he näkevät muut. Minusta tämä kuitenkin on piittaamattomuutta ja tietysti myös merenkulun turvamääräysten vastaista. Täysin pimeät alukset ovat havaintojeni mukaan kuitenkin poikkeus – tai mistä sen tietää, jos noita pimeitä aluksia ei vaan ole tullut huomanneeksi.

Hyvin tyypillistä on, että nämä yleensä puurunkoiset alukset eivät näy tutkassa lainkaan tai sitten hyvin heikkona pisteenä, joka saattaa vain käväistä tutkan ruudulla ja olla sitten taas pitkän aikaa pimennossa. Ja lähietäisyydellä senkin saattaa sotkea satunnaiseen aaltovälkkeeseen. Laivoilla on niin paljon tehokkaammat tutkat, että heidän tutkissaan nämä näkyvät varmaan paremmin, mutta ei se ole herkkua isoille laivoillekaan väistellä niitä.

Nyt toivomme, että tuuli viriäisi, jotta voisimme jatkaa matkaa purjein, mielellään tietysti sopivasta suunnasta ja sopivalla voimakkuudella – vaativia nämä nykypäivän purjehtijat.