Macquarie Harbourin lahteen laskee Gordon joki, joka veden virtauksen määrällä mitattuna on Tasmanian suurin joki. Kävimme tutustumassa tähän UNESCOn World Heritage listalla olevaan luonnonsuojelualueeseen, jonka jokialue on harvoja näin kylmän ilmanalan sademetsiä. Joudutaan kuitenkin odottamaan jokunen sata vuotta, ennen kuin siellä on taas täysikasvuisten Huan Pine puiden metsä. Mutta alueella on paljon muitakin eksoottisia puita, kasveja ja eläimiä.

Pistäydyimme myös Sarah Islandin vankilasaarella. Ehkä vangit eivät olleet alkuun kovinkaan paatuneita rikollisia, sillä säilyneiden tietojen mukaan tyypillisiä rikoksia olivat ”drunkenness, disobedience of orders to their masters, neglect of duty, absence from the farm without permission, and petty thefts”.  Helvetilliset olosuhteet kuitenkin ilmeisesti muokkasivat tuomittujen luonnetta epätoivottavaan suuntaan. Saaren historia kertoo useista murhista ja lukuisista karkaamisista, joista useimmat tosin päätyivät kuolemaan tai kiinnijoutumiseen. Yksi kuuluisimmista oli lähes valmiin laivan kaappaaminen ja sen purjehtiminen Chileen. Näistä kymmenestä kaappaajasta onnistuttiin saamaan myöhemmin neljä kiinni.

Vankilan toiminta kesti vain runsas kymmenen vuotta (1822-1833) ja siellä oli 200-300 vankia. Tässä ajassa he onnistuivat rakentamaan 130 alusta. Ja alukset tehtiin lähes alusta loppuun paikallisesti: puut kaadettiin metsästä ja metalliosat taottiin omassa pajassa. Ja yhdyskunta oli muutenkin lähes omavarainen.

Srahan oli sata vuotta sitten jopa Tasmanian vilkkain satamakaupunki. Sahateollisuuttakin tärkeämpi oli kaivannaisteollisuus. Kultaa kaikki tietysti olivat etsimässä, mutta läntisestä Tasmaniasta löytyi sen sijaan mm. tinaa, kuparia, lyijyä ja hopeaa. Ja lyhin tie kuljettaa malmia ja metallia maailmalle oli rakentaa rautatie Strahaniin.

Kaivokset kuitenkin ehtyivät ja syntyi myös kilpaileva rautatieyhteys itään. 1800-luvulla Macquarie Harbour oli erinomainen luonnonsatama. Mutta Helvetin portin matala ja ahdas sisääntulo oli riskialtias. Siinä on haaksirikkoutunut useampi laiva. Ja 1900-luvulla rahtilaivat olivat jo tulleet niin isoiksi, että ne eivät edes mahtuneet aukosta sisään.

Nykyisin Strahanissa on 50 kalastusaluksen laivasto. Erityisesti ravustus on tuottoisaa. Ja lahdella on kalanviljelylaitoksia. Muutoin kaupunki elää turismista. Nykyisin sinne pääsee myös maanteitse.