Eilisen jälkeen sää on muodostunut miellyttävämmäksi. Tuuli tuli puolen yön jälkeen alas ja jätimme vain isoon ykkösreivin, koska sadekuuroja puuskineen tulee edelleen paljon. Ensimmäisen vuorokauden aikana merivirta vei meitä taaksepäin 11 mailia. Toisen vuorokauden aikana olemme sen sijaan saaneet myötävirrasta plussaa 14 mailia.

Teknisellä puolella on ollut isompia ongelmia. Tuuliperäsimen peräsintä ohjaavaa akseli pamahti poikki ilman mitään näkyvää syytä. Koska emme ole tietääksemme aikaisemminkaan törmänneet mihinkään, olettaisin, että kyseessä on joko korroosio tai metallin väsyminen. Akseli meni poikki sellaisesta kohdin, joka on muovimuhvin sisällä, joten alkavaa vikaa ei ennakkoon olisi voinut huomata.

Negatiivisinta asiassa on, että tuuliperäsimemme toimii myös hätäperäsimenä. En paljon luota näihin nykyajan lapioperäsimiin, joilla ei ole skegi tukena. Valtamerillä pahimmat vauriot, mitä purjeveneelle voi tapahtua ovat vuoto rungossa, maston kaatuminen tai peräsimen menettäminen.

Ilman varaperäsintä olemme kuin maastoauto autiomaassa ilman vararengasta. Paitsi, että sinne saa jonkun helpommin apuun ja hinaamaan autoa. Ohjailukyvyttömästä purjeveneestä keskellä valtamerta tullaan korkeintaan pelastamaan miehistö. Vene jätetään ajelehtimaan tai nykyisin usein upotetaan, jotta se ei muodosta vaaraa muulle meriliikenteelle.

Jotkut oppaat kehottavat miettimään etukäteen, miten improvisoida varaperäsin tarvittaessa esim. spinnupuomista ja lattialevyistä. Minullakin on pari vaihtoehtoista tapaa mietittynä. Käytännön kokemus kuitenkin osoittaa, että tällaiset viritelmät toimivat harvoin ja silloinkin vain suotuisissa olosuhteissa.

Nyt siis siirryimme ajamaan autopilotilla tuulikulmaa. Käsin ohjaaminen 24 tuntia vuorokaudessa ajaa kahden hengen miehistön nopeasti loppuun ja olisi se viimeinen vaihtoehto. Ja vaikka välillä ajaisikin käsin, niin purjeiden säätäminen yksin kannella ja kaikki muut askareet ovat paljon helpompia, kun laittaa siksi ajaksi autopilotin päälle.

Mutta niin kuin usein käy, ei yhtä ilman toista. Yöllä aina luotettavasti toiminut autopilottimme lakkasi toimimasta. Virheilmoituksen mukaan joko peräsinkulman anturi tai itse peräsin (!) oli poissa pelistä. Nopeasti selvitimme, että kumpikaan näistä ei ole syy.

Kävin kahteen kertaan kaikki läpi ja päällisin puolin en pystynyt löytämään vikaan. Järkeilemällä tulimme siihen lopputulokseen, että vika on joko elektronisessa keskusohjausyksikössä tai sitten työyksikössä. Helinä ryhtyi kärsivällisesti vianetsintään ja havaitsi aikansa pähkäiltyään, että näiden kahden yksikön välinen sähköjohto, joka näytti olevan liittimessä kiinni, olikin liittimen juuresta syöpynyt poikki. Tein väliaikaiskorjauksen ja matkamme keskellä ei mitään jatkuu taas autopilotin ohjauksessa.