Olemme jälleen vedessä. Kuinka mukava onkaan nukkua, kun laine liplattaa. Ensimmäisenä yönä nukuimmekin heti sikeästi kymmenen tunnin unet.

Timon meille joululahjaksi antama wifiantenni, joka vahvistaa signaaleja, on toiminut erinomaisesti ja olemme päässeet veneeltämme hyvin marinan verkkoon.  Aamiaiselle Helinä pääsee ensin katsomaan MM-hiihdon tulokset, minkä jälkeen minä voin lukea muita uutisia.

Arabimaissa näköjään kuohuu. Diktatuurit taitavat nykyisin kaatua helpommin kuin ennen. Tiedonkulkua on entistä vaikeampi estää.  Jossakin väitettiin, että Kiina käyttää enemmän rahaa sisäiseen turvallisuuteen (siis omien kansalaisten alistamiseen) kuin puolustusmenoihin. Minusta tuntuu siltä, että kommunistinen puolue on tajunnut, että sen valta on päättymässä. Mutta siitä vallasta kun on niin vaikea luopua. Ja veikkaisin, että Iranissakin on vielä muutosten aika. Tuskin kansa loputtomiin jaksaa katsella, miten shaahin yksinvalta vaihtui vain ajatollahien mielivaltaan.

Matalaotsainen uskonnollinen ja ideologinen pakkovalta on vastenmielistä. Mutta ei länsimainen moraalinen rappiokaan ilahduta. Elämänmenoa leimaavat ahneus ja hillittömyys, itsekkyys ja materialismi, rikollisuus ja epärehellisyys, mielenterveydelliset ongelmat ja huumausaineet … listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Täällä Patagoniassa olemme viihtyneet hyvin. Vaikka nykyajan ongelmat varmaan ulottuvat tännekin, niin ihmiset ovat ystävällisiä ja tuntuvat onnellisilta. Ei tätä miksikään vauraaksi seuduksi voi kutsua, mutta ei köyhäksikään. Tämä on katollinen maa, mutta ehkä tuo uskonnollisuus täällä on sellainen sopiva välimuoto protestanttisten maiden maallistuneesta valtionkirkosta ja kiihkolahkolaisuudesta.

Ennen ajattelin syntyä seuraavassa elämässä ruotsalaiseksi. Nyt olen miettinyt, että ehkä sittenkin patagonialaiseksi. Nämä tietenkin ovat vain varasuunnitelmia sille varalle, että en syntyisikään nykyisin jo sangen harvinaiseksi vuoristogorillaksi.