Kanadalaisten jälkeen saarelle saapui japanilainen Hama 35 jalkaisella mahonkiveneellään. Olin tavannut hänet jo Neiafussa. Kaikki japanilaispurjehtijat, joita olen tavannut (2 kpl) tai joista olen kuullut, ovat olleet yksinpurjehtijoita.

En tiedä, johtuiko väsymyksestä vai mistä, mutta kun Hama tiputti koukkunsa kymmeneen metriin ja laski kettinkiä parikymmentä metriä, hän oli jo melkein sylissämme. Soudin kumiveneellä hänen luokseen ja kävimme yhdessä akkuroimassa kanadalaisten ja meidän puoleen väliin.

Hama on kuitenkin kova kundi. Hän on kiertänyt palloa ”väärään” suuntaan: Japanista Hawaijille, sieltä Tahitille, Kap Hornille, Falklandille, Kape Towniin, Fremantleen ja sieltä edelleen Uuden Seelannin kautta Tongalle. Ja miehellä on ikää 71 vuotta! Näyttää tosin enemmän viisikymppiseltä. Hän tiesi paljon Suomesta, koska hänen tyttärensä on ollut pari vuotta Jyväskylän yliopistossa opettamassa.

Haman jälkeen saarelle saapuivat Heikki ja Maila Asujamaa Kastehelmiveneellään, joka on edelleen ainoa samoilla vesillä liikkuva Suomalaisvene, jonka olemme nähneet sen jälkeen, kun lähdimme Kanarialta. Tapaaminen ei ollut mitenkään suunniteltu, vaikka tiesimme odottaa heitä. He olivat matkalla Samoalta Tongalle ja me taas Tongalta Samoalle. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kirjoja ja rahoja.

Nyt olemme jälleen matkalla eteenpäin. Heti lähtömme jälkeen kolme ryhävalasta ui aivan keulamme editse. Ja vähän kauempana yksi jötkäle esitti uimahyppyjään.