Niuatoputapu on varsin syrjäinen saari. Turisteja ei täällä juuri tapaa. Yhteysalus poikkeaa parin kuukauden välein ja pieni lentokone kerran viikossa. Purjeveneitä vierailee kuitenkin saarella satakunta vuosittain.

Asukkaita saarella on seitsemisen sataa ja kyliä on päätien varrella kolme. Lauantaina teimme kymmenen kilometrin kävelylenkin suurimpaan kylään. Kauppoja täällä on muutama, mikä tarkoittaa sitä, että jonkun talossa käytetään yhtä huonetta kauppana. Ulospäin ei heti huomaa, että kyseessä on kauppa. Paljon ostettavaa ei kuitenkaan ole.

Täällä vaihdantatalous on kunniassaan ja veneilijöiden kanssa tehdään mielellään vaihtokauppoja. Valitettavasti meillä ei ole paljon annettavaa emmekä toisaalta tarvitse paljon. Mutta aivan pikku esineilläkin kuten kynät, koukut, tupakka, muovirasiat ja paristo on vaihtoarvoa.

Sunnuntaina meidät oli kutsuttu kylään sunnuntailounaalle erääseen perheeseen, jolla on tapana auttaa purjehtijoita maahantulomuodollisuuksien järjestämisessä (ankkuripaikka sijaitsee eri kylässä kuin viranomaiset ja VHF:ään ei yleensä saa vastausta ja veneestä ei pitäisi poistua, ennen viranomaisten vierailua). Söimme kalaa, mustekalaa ja rapua kookosmaitokastikkeessa sekä taroa ja leipäpuun hedelmiä, jotka ajavat saarelaisille saman asian kuin peruna ja riisi joissain muissa maissa. Teimme heille jälkiruuaksi lettuja vadelmahillon kanssa (olimme Chilessä ostaneet vadelmia säilykepurkissa). Illalla he kävivät vierailemassa ja tutustumassa veneeseemme.

Saarelle iskeytyi tsunami pari vuotta sitten ja monet rakennuksista tuhoutuivat. Onneksi se tuli päiväsaikaan ja ihmisillä oli paremmat mahdollisuudet juosta karkuun. Uhreja oli vain kymmenkunta. Tsunamin aiheutti Samoan lähellä tapahtunut maanjäristys, mutta kansainvälisen median huomio ei kiinnittynyt tähän pikku saareen, joka kärsi ehkä sen kaikkein pahimmat seuraukset.

Uudesta Seelannista ja Australiasta saatiin pian hätäapua ja uusia mökkejä pystytettyä. Täällä ei onneksi tarvitse rakentaa kunnallistekniikkaa uudestaan, mutta monet perheet menettivät sen vähänkin omaisuuden, mikä heillä on.

Rakennukset ovat varsin yksinkertaisia ja huonekaluja ei juuri ole. Keittäminen tapahtuu pihalla avotulella tai lämmittämällä kivistä ja sementistä tehty uunipesä, jossa poltetaan ensin nuotio ja sitten laitetaan ruuat hautumaan uuniin, joka peitetään esim. vilteillä.

 Koulut ja perusterveydenhuolto on järjestetty, mikä arvatenkin johtuu kansainvälisestä tuesta, jota Tonga kehitysmaana saa. Ihmiset puhuvat yleisesti ainakin jonkin verran englantia, jonka opiskelu aloitetaan jo lastentarhassa.

Sunnuntai-illalla lahdelle saapui toinenkin vene, kanadalaispariskunta, joka on kolmetoista vuotta viettänyt elämää merten mustalaisina, ensin Karibialla ja Etelä-Amerikassa ja nyt he ovat ylittämässä Tyyntä valtamerta.