Eilen saavuimme Puerto Deportivo Auguadulce´en eli vapaasti suomennettuna Makeanveden huvivenesatamaan. Suolaista vettä satama-altaassa kuitenkin on. Mutta kaupungin nimi on jostain syystä Aguadulce.

Pyysin seitsemältä Espanjalaiselta marinalta tarjouksen. La Línean Alcaise olisi tarjonnut edullisimman talvisäilytyksen laiturissa, Aguadulcella oli edullisen säilytys kuivatelakalla, Almerimar oli kummassakin vaihtoehdossa toiseksi edullisin.

Valentina on ollut nyt neljä vuotta vedessä lyhyitä telakalla käyntejä lukuun ottamatta. Nyt mielestämme on hyvä nostaa se kuivumaan pidemmäksi ajaksi. Ja koska meillä ei ole aikomusta käydä talvikaudella veneellä, niin telakointi maalla on ensisijainen vaihtoehto.

Hinnan lisäksi vertailussa painoivat liikenneyhteydet ja alueen viihtyisyys. Täältä on pisin matka Malagan lentokentälle, josta on parhaat yhteydet Suomeen. Matkaa on kuitenkin vain runsas parisataa kilometriä.

Viihtyisyydeltään tämä on selvästi paras vaihtoehto. La Línen marina on vielä keskeneräinen ja kaupunki ei ole kovin kiva. Almerimar on taas melko tylsästi rakennettu iso lomailukompleksi. Myös Aguadulce on rakentunut lomailun ympärille ja on monen eläkkeelle jääneen asuinpaikka. Kaupunki on kuitenkin rakentunut vuosikymmenten saatossa ja vaikka se ei olekaan mitkään arkkitehtuurin riemuvoitto, se on hauska ja viihtyisä. Monet lomakeskukset ovat järjettömän isoja ja arkkitehdin suunnittelupöydältä todellisuuteen siirrettyjä. Ajan kanssa pikku hiljaa rakentamalla tulee yleensä parempaa jälkeä ja lopputulos ei ole ikävystyttävän mielikuvitukseton.

Lisäksi tämä on hyvin espanjalainen paikka. Olemme nyt vuorokauden kierrelleet kaupunkia ja emme kuulleet muuta kieltä puhuttavan. Ravintoloissa ja kaupoissa on syytä varautua tulemaan toimeen espanjalla. Englantia puhuva myyjä tai tarjoilija on poikkeus. Olemme nyt olleet täällä vuorokauden ja ainoa tapaamamme henkilö, joka pystyy keskustelemaan englanniksi, on marinan vastaanottovirkailija. Tämä on hyvä asia, sillä se pakottaa minua virkistämään vaatimatonta espanjankielen taitoni.

Ravintolat alkavat täällä aukaista illalla oviaan kahdeksan aikoihin. Eilen päädyimme tapasravintolaan. Olisi sieltä saanut alacarteannoksiakin, mutta paikalliseen tyyliin päädyimme vain alkuruokalajitelmaan. Viisi olutta ja viisi annosta maksoi 15 euroa. Tunnelma täällä on sellainen, että vaikka on lomanviettokaupungissa, on kuitenkin Espanjassa. Vaikka täällä varmaan jonkin verran ulkomaalaisia onkin, niin paikka on samalla lailla autenttinen kuin vaikka Hanko, jossa on suomalaisen lomakaupungin ilmapiiri muutamasta ulkomaalaisesta turistista huolimatta.