Puerto Madryn 11

Valentina
Sun 7 Nov 2010 16:35

Tämä on ollut meille koettelemuksien satama. Kruisailijan elämään kuuluu, että aina välillä joku paikka hajoaa. Mutta täällä erilaisia asioita on kuukauden aikana mennyt rikki enemmän kuin tätä ennen viimeisen parin kolmen vuoden aikana. Useimmat niistä tosin ovat olleet pikkuasioita ja helposti korjattavia, eikä niistä ole ollut jutun aihetta blogikirjoituksiini.

Kumiveneen sähköperämoottorin hajoamin oli ikävä asia. Se oli kuitenkin odotettua, koska se oli enemmänkin lelu ja tarkoitettu makeanveden vesille. Ostimme tilalle käytetyn neliheppaisen Evinruden. Sillekin ja bensakanistereille on raivattava tilaa. Emme pidä ollenkaan näistä meluavista laitteista, mutta joskus ne ovat välttämättömiä maissa asioinnin takia johtuen etäisyyksistä, tuulista ja virroista. Oikeastaan tarvitsisimme myös isomman kumiveneen, mutta minne senkin sitten sijoittaisi. Olemme pyrkineet rajoittamaan kannella olevaa tavaraa, koska purjehduksen kannalta kansijärjestelyjen pitäisi olla selkeät.

Kaikkein suurin huolenaiheemme on edelleen moottori. Hehkutustulpat on nyt pitkän odottelun jälkeen saatu toimintakuntoon ja kone käynnistyy paremmin, mutta vieläkään ei niin kuin pitäisi. Olemme yrittäneet käydä läpi kaikkia mahdollisia asioita, mikä voisi olla syynä.

Eilen kun avasimme sylinteritilan kannen, huomasimme kauhuksemme, että moottorin sisään oli päässyt vettä. Tämä tapahtui varmaankin silloin, kun meitä aluksi auttamaan tulleet mekaanikot vikaa etsiessään starttasivat konetta useita kertoja ilman että oli tarkoitusta saada konetta käyntiin. Merivesipumppu tietysti keräsi vettä pakoputkeen josta se lopulta nousi koneeseen, koska se ei päässyt poistumaan, koska kone ei ollut päällä. Minun olisi pitänyt älytä sulkea pohjaventtiili, jotta tätä ei olisi tapahtunut.

Merivesi koneöljyjen seassa ei selitä starttiongelmaa, mutta on tietysti erittäin huono asia. Se aiheuttaa korroosiota ja saattaa hajottaa sylinterit ja kampiakselin. Näyttäisi kuitenkin siltä, mitään suurta vahinkoa ei olisi ehtinyt tapahtua, mutta tämä on taas yksi uusi epävarmuustekijä, joka kalvaa mieltä. Nyt olemme vaihtaneet koneen öljyt ja varmaan teemme pian vielä uuden öljynvaihdon varmuuden vuoksi, jotta mahdollisesti konetilaan vielä jäänyt vesi saataisiin pois.

Olemme yrittäneet etsiä vikaa koneen venttiilien säädöstä. Tämä on kokonaan uuden asian opettelua meille ja vähän on tässäkin asiassa epävarma olo. Joitain pikku muutoksia teimme säädöissä, mutta mielestämme ne olivat aika lailla kohdallaan ja näyttäisi, että selitystä ei löydy niistäkään.

Pääsisikö polttoaineen syöttöpuolelle jostain ilmaa. Dieselpuolella ei ole mitään vuotoja. Tätä asiaa on tutkittu monta kertaa. Mutta voisiko järjestelmässä sittenkin olla jokin sisäinen vuoto, jolloin dieseliä valuisi takaisin tankkiin ja tilalle tulisi ilmaa? Yksi pieni mahdollisuus on myös, että Mar del Platasta ostetun dieselin laadussa on jotain vikaa. Kun saavuimme tänne, kaadoimme tankkiin kanistereista 100 litraa tätä dieseliä ja käynnistysongelmat ilmenivät pian tämän jälkeen.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että omin avuin emme pysty löytämään syytä ja pätevän ulkopuolisen avun saanti täältä ei ole mahdollista. Näillä vesillä ei mielellään ole liikkeellä, jos kaikki perusasiat eivät ole täysin kunnossa. Mutta toisaalta emme voi ikuisiksi ajoiksi jäädä odottelemaan tähän tuuliseen poijuun.

Kuitenkin pieniä ovat nämä murheemme. Helinä on edelleen lukenut minulle äitini antamien ohjeiden mukaan päivänsanaa. Viime aikoina on ollut kovasti juttuja Johanneksen ilmestyskirjasta. Siellä kerrottiin mm. seuraavaa:

”Savusta levisi maan päälle heinäsirkkoja, ja niille annettiin sama valta kuin on skorpioneilla maan päällä. Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa kedon ruohoa eivätkä mitään muutakaan vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä. Heitäkään ne eivät saa tappaa, ainoastaan piinata viiden kuukauden ajan. Tuska, jonka ne ihmisille tuottavat, on samanlainen kuin skorpionin piston tuottama. Sinä aikana ihmiset etsivät kuolemaa mutta eivät löydä, he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.”

Ymmärrän entistä vähemmän kristinuskon sisältöä. Tämä on kovin erilaista asiaa, mitä Jeesus tuli julistamaan. Ilmestyskirjan perusteella näyttäisi siltä, että jumalattomia rankaistaan pahemmalla kohtalolla kuin keskitysleirivankeja. Eikö tämä raamatun kokoonpano päätetty jossain ”kirkolliskokouksessa”, jonka jälkeen siitä tuli absoluuttisen totuuden kirja ja kristinuskon peruskivi? Olikohan se kovin viisas päätös? Jos Jumala on antanut ihmisille omantunnon ja järjen, niin eikö olisi viisaampaa uskoa niitä, kuin jotain kirjaa, jonka jotkut ”viisaat” ovat joskus päättäneet olevan lopullinen totuus?