Moottorihuolemme ovat vakavampaa laatua kuin uskoimmekaan.

Teoriamme siitä, että vesi moottoriin olisi tullut siitä, että moottoria startattiin liian monta kertaa pohjaventtiili auki, ennen kuin se lähti käyntiin, ei ilmeisesti ollut oikea. Moottoritilaan tulee edelleen vettä.

Myös alkuperäinen olettamus, että vika oli rikkinäisessä hehkutustulpassa, oli väärä. Tämä ehkä aiheutti vielä heikomman käynnistymisen, mutta primäärivika olikin muualla.

Vesi moottorissa on vakava asia koska se saattaa rikkoa koko koneen: männät menevät rikki ja saattavat vääntää kampiakselin pilalle. Tulee iso remontti tai ehkä koko koneen vaihto.

Asia todella harmittaa. Meillä on kone ollut käytössä kaksi kesää ja nyt kuusi kuukautta. Sitä on asianmukaisesti käytetty ja huollettu. Ei tämän ikäisessä moottorissa tulisi ilmetä tällaisia vikoja.

Blogimme lukijoista olisi varmaan kiva lukea muunlaisia juttuja. Mutta ehkä tämä antaa realistisemman kuvan kruisailijan elämästä. Monet muutkin ovat joutuneet taistelemaan isojen ongelmien kanssa. Minäkin tämän asian jo ennakkoon tiesin, mutta optimistisesti uskoin, että ehkä jotenkin isommat vaikeudet vältämme.

Purjehtiminen on ihan mukava tapa matkustaa, mutta meitä ei oikein kiinnostaisi ryhtyä kokopäivätoimisiksi koneiden ja laitteiden korjaajiksi. Taitaa olla syytä vaihtaa harrastusta.

Onneksi Helinä on sitkeää tekoa. Se vielä puuttuisi, että tässä vieressä olisi vaimo valittamassa. Ainakin voin olla kiitollinen siitä, että minulla on sellainen vaimo, jonka kanssa voin jakaa myös vastoinkäymiset.

Nyt tässä ihmetellään, miten löydämme vian ja kuinka sen korjaamme. Saammeko jostain mahdollisesti apuja ja kuinka kauan siinä sitten menee, ennen kuin saamme varaosat, kun syy on selvinnyt. Tämä ei ole kovin ideaali paikka ratkoa tätä asiaa, mutta paljon huonompiakin vaihtoehtoja olisi tietysti ollut.