Saaren olomassaolo on ollut selvillä jo arabipurjehtijoille ja sittemmin portugalilaisille. Ensimmäisenä saarta asuttivat vasta Hollantilaiset 1600-luvulla, mutta varsin pienimuotoisesti. He ehtivät saada kuitenkin suurta tuhoa aikaiseksi. Tunnetuin niistä on saaren symbolin, parikymmentä kiloa painavan lentokyvyttömän dodolinnun häviäminen sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä. Syynä ei ilmeisesti ollut sen metsästys, koska sen liha ei ollut erityisen herkullista. Hollantilaisten mukanaan tuomat rotat ja villiintyneet siat söivät näiden maassa pesivien lintujen munat.

Hollantilaisten lähdettyä saari oli hetken Madagaskarin merirosvojen hallussa, kunnes Ranska otti sen haltuunsa 1700-luvun alussa. He toivat tänne orjatyövoimaa ennen muuta Afrikasta ja siitä on perua saaren ranskankreolin kieli. Napoleonin sotien ja Pariisin rauhansopimuksen jälkeen saari siirtyi brittien hallintaan ja heidän perujaan on runsas intialaispakistanilainen väestö. Brittien aikaansaannosta oli orjuuden lakkauttaminen ja Mauritiusta käytettiin esimerkkinä siitä, miten järkevää orjuudesta luopuminen on.

Saari sain autonomian 1948 ja se itsenäistyi 1968. Väestöstä 68% on intialaispakistanilaisia, kreoleja 27%, kiinalaisia 3% ja eurooppalaisia 2%. Pääuskonnot ovat hindulaisuus (52%), kristinusko (27%) ja islam (17%). Mitään suurempia uskonnollisia erimielisyyksiä ei ole ja porukka elää sovussa. Ehkä kaikkien uskontojen kieltäminen ei ole ainoa vaihtoehto, että maailmassa rauha saataisiin aikaiseksi.

Englannin virallisen kielen asemasta huolimatta sen taito on vain auttavaa ja kaikkien ymmärtämä yhteinen kieli on kreoli. Näin se taitaa olla, että minne hyvänsä ranskan kieli pesiytyy, sen kitkeminen pois on vaikeaa, eivät ne mitään muuta kieltä opi.

Pääkaupungissa Port Luisissa asuu runsas 200.000 ihmistä ja saaren muissa osissa miljoona. Väestö on aika tasaisesti levittäytynyt ympäri saarta. Hienoja hotelleja hiekkarantoineen löytyy eniten pohjois- ja luoteisrannikolta, mutta länsi ja itärannikolla on myös omat keskittymänsä.

Port Luis alkaa olla meille jo tuttu ja yhden päivän olemme kierrelleet saaren vehreitä sisäosia. Lauantaina kävimme eteläisen pallonpuoliskon vanhimmalla laukkakilpailuradalla ja hävisimme 12 euroa vedonlyönnissä. Tämä näyttää olevan varsin suosittu lauantaipäivän harrastus.