Olemme kotiutumassa Esperancen kaupunkiin. Se on saanut alkujaan nimensä ranskalaisen Espérance laivan mukaan. Nimi tarkoittaa odotusta, toivoa, toivetta eli kaupunki on tavallaan äitini Toiven kaima. Kaupungissa on viisitoistatuhatta asukasta ja iso satama on sen pääelinkeino tärkeimpänä vientiartikkelina rautamalmi sekä myös nikkeli Outokumpu Oy:n Forrestanian kaivokselta. Tämä on myös viljanvientisatama. Sisään tuleva bulkkirahti on lannoitteita ja öljyä.

Aivan ensimmäisenä on Australian rannikkoa kartoittaneet hollantilaiset. Matkalla maustesaarille he käyttivät aluksi Portugalilaisten käyttämää reittiä halki pasaatituulivyöhykkeen, mikä oli tietysti vaivalloista matkantekoa vastatuuleen. 1600-luvun alussa hollantilainen Brouwer keksi Hyväntoivonniemen jälkeen jatkaa eteläisempää reittiä ja kääntyä vasta ennen Australian lounaisrannikkoa pohjoiseen. Matka-aika puolittui.

Myöhemmin Englantilaiset ja Ranskalaiset kunnostautuivat Australian rannikon kartoituksessa, mutta kokonaisuudessaan urakka saatiin päätökseen vasta 1800-luvun loppupuolella. Tämä on todella nuori siirtomaa. Tämän mantereen valloitus oli vasta aluillaan, kun Yhdysvalloissa käytiin jo sisällissotaa. 

Paikallisella venekerholla on kolmellekymmenelle veneelle laituripaikka. Onneksemme yksi niistä oli vapaana ja saimme laituripaikan, joka on kyllä vähän tyyris, 40 dollaria vuorokausi, mutta siihen kuuluu sähkö ja vesi. Toinen vaihtoehto olisi ollut ankkurointi lahdelle, mutta se on avoin idän puoleisille tuulille. Näin on myös liikkuminen kaupungilla vaivattomampaa.

Sääennusteet ovat sen näköisiä, että saatamme viihtyä täällä pidempääkin. Matalapaineita on tulossa jonossa lännestä ja tuulet ovat sen mukaisia.