Tänään sitten taas irrotimme laituriköydet ja suuntasimme kohti Välimerta. Olisi ollut kiva tutustua enemmän Algarven rannikkoon. Asia on kuitenkin niin, että jos yrittää ehtiä kaikkialle, niin sitten ei ehdi olla missään.

Uutisissa kuulimme Portugalin suurista ongelmista ja jättityöttömyydestä. Lagosissa emme nähneet mitään merkkejä talouden romahtamisesta. Päinvastoin koimme olevamme hyvinvoivassa maassa. Kaikki ei tietysti näy päällepäin eikä satunnaiselle matkailijalle. Mutta paljon – liian paljon – on maita, joissa köyhyys ja kurjuus ovat käsin kosketeltavaa, eikä niitä voi olla huomaamatta.

Työttömyys on Suomessakin entisestään pahenemassa. Tämän ilmiön hyvinvointivaltio pystyisi helposti torjumaan, jos vain olisi poliittista tahtoa. Asia ratkeaisi progressiivisella tuloverotuksella, joka on alapäästä negatiivinen ja tulisi työttömyyskorvauksen tilalle. Samalla luovuttaisiin minimipalkasta. Tällöin työteko tulisi aina kannattavaksi, vaikka se olisi huonosti palkattua tai osa-aikaista työtä. Myös työn tarjonta lisääntyisi, kun työnantajille tulisi edullisemmaksi palkata työntekijöitä sellaisiin tehtäviin, joista nyt ei kannata maksaa edes minimipalkkaa. Erityisesti nuorten työllistymiskynnys mataloituisi. Ja kaiken hyvän päälle järjestelmä tulisi valtiolle halvemmaksi, koska työllisyystilanne paranisi huimasti. Porrastuksesta tulisi tehdä sellainen, että se ei houkuttele joutenoloon ja negatiivinen tulovero koskisi vain ansiotyössä käyviä. Työttömyyskorvauksesta voitaisiin luopua kokonaan, koska kaikki työllistyvät johonkin hintaan. Nykyjärjestelmän ongelma on siinä, että kysynnän ja tarjonnan lain ei anneta toimia alhaisemmilla palkkatasoilla. Aivan pohjalle ei palkoissa jouduttaisi, koska työantajien kilpailu edullisesta työvoimasta nostaisi palkkatasoa.

Aina tietysti jäljelle jää jonkun verran kitkatyöttömyyttä, kun ihmiset joutuvat hakemaan syystä tai toisesta uutta työpaikkaa. On myös ihmisiä, jotka eivät halua käydä tai joiden ei tarvitse käydä palkkatyössä. Sitten on tietysti tämä porukka, joka ruumiillisen tai henkisen sairauden takia ei työllisty. Mutta he eivät oikeastaan ole osa työvoimaan vaan ovat työhön kykenemättömiä. Tätä porukkaa on nykyisin työttömyyskortistossa, vaikka he eivät sinne kuuluisi.