23:05.00S 44:14.18W

Valentina
Wed 1 Sep 2010 17:59

Ilha Grande ja sen pohjois- ja länsipuolella oleva rannikkoalue pikku saarineen ja lahden poukamineen muodostavat erinomaisen kruisailualueen, jonka merkitys Brasilian huviveneilylle on suurin piirtein sama kuin Saaristomeren Suomelle. Alueella on lukuisia ankkurilahtia ja myös marinoita.

Nyt täällä on vielä varsin rauhallista, koska varsinainen sesonki alkaa vasta kuukauden päästä. Veneitä on ollut sopivasti meidän makuumme. Parasta aikaa täällä kuulemma on loka- marraskuu. Sen jälkeen sateiden määrä kasvaa ja säätila saattaa olla liiankin kuuma, varmaan kuitenkin miellyttävämpi kuin Riossa ja Santoksessa, joissa elohopea saattaa kohota yli 40 asteen ja kosteusprosentti yli 80:n.

Täällä on kuitenkin periaatteessa ympäri vuoden sopivat veneilyolosuhteet. Talvella aina joku pikku myräkkä joskus löytää tiensä tänne, mutta kovimmat tuulet yleensä ohittavat tämän alueen ja mitään trooppisia hirmumyrskyjä ei esiinny.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olosuhteet olleet paria pilvisempää päivää lukuun ottamatta sellaiset kuin Suomen kesällä parhaimmillaan. Tänään esim. on ilman lämpötila 27 ja veden 22 astetta.

Eilen illalla soudimme kumiveneellä rantaan ja kävimme syömässä kauniisti rakennetussa rantaravintolassa, jossa oli pieniä pöytäryhmiä trooppisten kukkien, kasvien ja puiden ympäröimänä. Negatiivisena puolena voi mainita, että asiakkaat puuttuivat, ruoka oli keskinkertaista ja hinnat korkeat, Suomen hintatasoa. Yleensäkin olemme havainneet erittäin huonon korrelaation hinnan ja laadun välillä.

Mielestäni Brasiliaa ei voi pitää gourmet-mielessä paratiisina. Kaikkein parasta antia ovat mitä moninaisimmista hedelmistä tuorepuristetut mehut. Näitä tarjoilevia baareja on paljon ja parilla kolmella eurolla saa ison lasillisen esim. passiohedelmästä, cajusta, guavesta, appelsiinista, ananaksesta, mangosta, papajasta tai acaista puristettua mehua. Parhaat ateriat, mitä olemme syöneet, ovat olleet valmistettu merenelävistä.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen siirryimme seuraavaan kohteeseen muutaman mailin päässä. Meidän lähtiessä lahteen saapui brittivene, joka oli ensimmäinen sen puolentoista kuukauden aikana, jota olemme Brasiliassa viettäneet. Tätä ennen olemme maailmalla aina tottuneet siihen, että brittiveneitä on ehkä eniten. Ranskalaisveneitä olemme nähneet parikymmentä, saksalaisveneitä muutaman, japanilaisen, australialaisen, uusiseelantilaisen, argentiinalaisen, yhdysvaltalaisen, puolalaisen tanskalaisen ja ruotsalaisen yhden kutakin, ja tietenkin paljon brasilialaisia.

Tunnin verran ajoimme koneella ja samalla teimme water makerillä 150 litran tankillisen täyteen vettä. Saavuimme saaren pohjoiskärjessä olevaan Ilha de Macacos saaren lahdelle. Matalimman veden aikaan saari on pienen kannaksen kautta kiinni pääsaaressa Ilha Grandessa. Nimi tarkoittaa apinoiden saarta, mutta emme ole nähneet niitä. Ankkuripaikan nimi on Lagoa Azul eli sininen lampi. Se on kuuluisa siellä joskus parveilevista merikilpikonnista. Tämä on kuitenkin sesonkiluonteista, ja kun kävimme snorklaamassa, löysimme vain kaloja. Aikaisemmin olemme satunnaisesti nähneet kilpikonnia.

Tällä lahdella tapasimme ensimmäistä kertaa veneemme kaiman, pienen moottoriveneen, jonka nimi oli Valentina II. Veneemme nimi tuli alkujaan siitä, että halusin nimen, joka on helppo eri kieltä puhuvien ihmisten ymmärtää ja myös kuulla esim. VHF:ssä. Hyvin on toiminut ja koskaan ei ole tarvinnut ryhtyä tavaamaan nimeä kenellekään. Yllättävää on ollut se, että nimi on niinkin harvinainen veneen nimi, vaikka kyseessä on varsin tavallinen naisen nimi monissa maissa.

Iltapäivällä soudimme rannalla olevaan pikku baariin (=vaatimaton asuintalo, jonka edustalla rannassa on pari pöytää). Tilasimme oluet ja katkarapupasteijat, jotka oli hyvin tehty, hinta yhteensä alle neljä euroa. Brasilia ei enää ole niin halpa maa kuin joskus aikaisemmin, mutta edullista on ostaa, jos tietää mistä.