Lopulta löysimme Igreja Matriz São Jorge dos Ilhéus kirkon ja vaihtelevien vuosilukujen salaisuus alkoi valjeta. Tämä kivikirkko (pedras lapidadas de maneira artesanal = hand lapidated stones ???)pystytettiin St. Sebastianin kukkulalle ja siirrettiin nykyiseen paikkaan 1723 ja sen jälkeen se on vielä kertaalleen jollakin tavalla rakennettu uudestaan 1931-1967. Mielenkiintoista on tämä kirkkohistoria.

Suuri on se uskon voima, joka saa siirtämään kirkkoja. Ja suuri on paavin sanan valta vielä tänäkin päivänä. Yksi maailman suurimmista ongelmista – ehkä suurin – on valtava väestöpaine. Se ei ainoastaan aiheuta stressiä maapallon luonnolle vaan on yksi suurimmista kehityksen esteistä isossa osassa maapalloa. Ja paavi sen kuin rohkaisee lisääntymään, koska raamatussakin niin kehotetaan.

Kirkon ja etenkin katollisen kirkon historia on hyvin musta. Milloin minkin järjettömän ajatuksen nimiin on dogmaattisesti vannottua ja muuta väittävät on kiduttamalla käännytetty oikeaan uskoon tai kerettiläisenä poltettu roviolla. Periaatteessa pitäisi tietysti kannattaa mielipiteen vapautta, mutta joskus tuntuu siltä, että katolisen kirkon soveltamia omia käännytysmenetelmiä olisi sovellettava itse paaviin. Luulisi katolisen kirkon historian saatossa oppineen, että ei kannata lyödä kantaansa kiinni tiukasti uskonkappaleisiin, jotka sitten osoittautuvat täysin totuuden vastaisiksi. Ja usein näillä kannanotoilla ei ole edes mitään järkevää yhteyttä itse uskontoon … mutta kun tuo Raamattu on absoluuttinen totuus ja paavi viime kädessä osaa kertoa, miten sitä pitää lukea. Ja näitä totuuden torvia löytyy katollisen kirkon lisäksi joka lähtöön muualtakin.

Onneksi katollisen kirkon kaikkivoipa valta on hellittänyt, mutta harjoittaa se edelleen vielä voimakasta painostusta. Ja sama pätee tietysti moniin muihin kirkkokuntiin ja lahkoihin, jotka yrittävät aivopestä kannattajansa. Ja sitten tulevat vielä nämä islaminuskoiset fanaatikot kaikenlaisten ajatollahien ja mullahien johdolla. Sivistyneiden ihmisten tulisi sitkeästi jaksaa vastustaa dogmaattisia uskontoja ja ideologioita. Erityisen vaarallisia ovat ne, jotka käyttävät pakkovaltaa -. fyysistä ja henkistä – omien aatteidensa pönkittämiseen.

Länsimaiden poliittisella johdolla pitäisi olla sen verran ryhtiä, että pistäisivät jonkun seniilin paavin + karninaalit ojennukseen. Jos maailman väestö lisääntyy tätä tahtia, niin kohta tukehdumme omaan paskaamme. Dogmaattiset uskonnot ja poliittiset ideologiat ovat kautta aikain olleet kehittymisen suurin este ja sivistyneen maailman tulisi yksissä tuumin ja päättäväisesti taistella niitä vastaan.

Mitä kehitysmaihin tulee, niin tietämättömyys on dogmaattisten uskontojen paras ystävä, joille itsensä sivistäminen merkitsee esim. koraanin ulkoa opettelua. Ei kai tämän tilanteen muuttamiseksi ole oikein muuta tietä kuin koulutus ja vapaa tiedonkulku. Länsimaidenkin pitäisi panostaa kehitysavussaan tähän. Kunhan ihmiselle saadaan opetettua edes sellaisia perustaitoja kuin lukutaito, niin aika hoitaa asian

Jos vaan länsimaat eivät niin lyhytnäköisesti tavoittelisi hetkellistä säästöä, vaan tinkisivät vähän omasta hyvinvoinnistaan kolmannen maailman hyväksi, niin se tulisi moninkertaisesti takaisin, kun vältettäisiin kurjuudesta sikiäviä ongelmia. Laiton siirtolaisuus ja pakolaisuus, poliittinen ja sosiaalinen rauhattomuus, sodat, terrorismi, huumekauppa ja muu rikollisuus (kuten esim. merirosvous) maksavat loppujen lopuksi länsimaille paljon enemmän kuin pieni panostus koulutukseen, terveydenhoitoon ja perustarpeiden turvaamiseen.

Selvää tietysti on, että koulutusta eivät kaikki ota avosylin vastaan, esimerkiksi vaikka Afganistanissa. Obama on varsin selvästi oivaltanut mistä siellä on kysymys. Siellä hyvin organisoitu talebanien joukko ottaa vallan aivan samalla tavalla kuin esim. natsit, bolshevikit tai punaiset khmerit aikoinaan. Sen jälkeen siellä ei ole mielipiteen vapautta eikä muutakaan vapautta. Ja sitten homma karkaa seuraavaksi käsistä ehkä Pakistanissa, jolla sentään on ydinase.  Ja taas on nähty, miten vaikea tällaisten operaatioiden perusteleminen länsimaissa on äänestäjille. Tämä on länsimaisen demokratian suuria heikkouksia. Järjestelmä, joka on luotu kotikaupungin asioiden hoitamiseen, ei enää sovellu kansainvälisen politiikan kysymysten ratkomiseen.

Lähitulevaisuuden suuria haasteita ihmiskunnalle onkin uuden hallinnollisen järjestelmän löytäminen. Maailman kansankunnat ovat enemmän kuin koskaan aikaisemmin samassa veneessä. Mutta tästä veneestä puuttuu vielä ruori ja joku, joka kääntäisi sitä.

Meidän veneemme otti kuitenkin suunnan eilisiltana kohti parin sadan mailin päässä olevia Abrolhosin saaria. Nyt tuulet näyttävät hakevan uutta suuntaa ja jäämme odottamaan, asettuvatko ne suotuisasti aikeitamme silmällä pitäen, vai joudummeko muuttamaan suunnitelmiamme.