Jatkoimme matkaa parikymmentä mailia pohjoiseen Hillarys Boat Harbouriin, joka vähän yli tuhannen huviveneen satama. Paikka on parhaiten tunnettu siellä olevasta akvaariosta, jossa voi käydä ihastelemassa koralleja ja korallikaloja, haita, rauskuja, merikilpikonnia ja muita merten ihmeellisyyksiä.

Leeuwinin merivirran ansiosta Länsirannikolla on pitkä koralliriutta. Paikalliset saattavat sanoa, että täällähän se maailman isoin koralliriutta on. Isoin on kuitenkin Great Barrier Reef itärannikolla, tämä on vaan maailman pisin.

Meillä oli tänään iltaa istumassa Mike ja Jan. He ovat venekerhon ainoat valtameripurjehtijat. Viime vuonna he ostivat Kaliforniasta 42 jalkaisen Island Packet veneen ja purjehtivat sen tänne. Näitä ei taida olla yhtään Suomessa, mutta tämä on tunnettu merkki, pitkäkölinen moderni lasikuiturunkoinen valtameripursi, joka painaa kolme kertaa enemmän kuin meidän veneemme, vaikka on vain kuusi jalkaa pidempi.

Kolmekymmentä mailia heidän kotisatamastaan salama iski heidän veneeseensä ja he menettivät kaiken elektroniikkansa. Onneksi vakuutus oli kunnossa, sillä uuden hankkiminen maksoi useita kymmeniä tuhansia dollareita ja asennustyöt päälle. Nyt he alkavat olla loppusuoralla, mutta aikaa on mennyt jo kohta neljä kuukautta.

Salamaniskut eivät ole kovin todennäköisiä ja ukkosta on paljon harvemmin kuin Suomessa. Me emme ole olleet ukkoskuuron lähettyvillä viimeisen vuoden aikana kuin pari kertaa. Mutta taas kerran tuli sitten todistettua, että on salamanisku veneeseen mahdollista.