Fijille (suomeksi Fidzi) saapumista on perinteisesti pidetty navigoinnillisesti hankalana. Saarille yleensä saavutaan idästä ja ennen kuin päästään sisäänkirjoittautumissatamaan on purjehdittava läpi ulkosaariston, jossa on paljon vaarallisia riuttoja. Etäisyyksien takia saariston läpi joutuu purjehtimaan myös öiseen aikaan, koska Fijin viranomaiset eivät salli ankkuroitumista yön ajaksi. Kiellon rikkomisesta voi seurata usean tuhannen euron suuruinen sakko ja tämä ei ole pelkkä uhkaus, sillä sakkoja on myös toimeenpantu.

Samoalta tullessa reitti on melko selväpiirteinen. Siinä on vain kaksi vaaratekijää, joiden keskivälistä olin laittanut reittiviivamme kulkemaan. Lisäksi olosuhteet olivat parhaat mahdolliset, koska oli täysi kuu.

Ensimmäinen riski oli pyöreä koralliriutta, jossa oli myös pikku saari, eli motu. Saimme siitä selkeän tutkahavainnon ja saari sijaitsi suurin piirtein siellä missä pitikin (tosin eri kartoissa oli ristiriitaisia tietoja, mutta luotin uusimpaan karttaa). Kartan tietojen mukaan motulla on 30 metriä korkeita palmuja, mikä päiväsaikaan on hyvä kiintopiste. Kirkkaassa kuutamossa ne eivät kuitenkaan näkyneet ainakaan kolmen mailin päähän.

Seuraava vaaratekijä oli pitkä riutta. Olin suunnitellut reittimme siten, että ohitamme sen kärjen neljän mailin päästä eteläpuolelta. Myös tällä riutalla oli pari motua, ja toinen niistä (oletettavasti) antoi selkeän kaiun tutkassa. Tosin emme tienneet kumpi. Mutta tällä perusteella riutan kärki olikin 3 tai 3,5 mailia etelämpänä, mitä kartan mukaan piti. Päätimme ohittaa sen vielä mailin verran kauempaa.

Jos tulkintamme tutkahavainnoista oli oikea, niin jos olisimme pelkän GPS:n ja plotterin mukaan ajaneet ja päättäneet sivuttaa kärjen vain parin mailin päästä, niin huonolla näkyvyydellä olisimme ajaneet suoraan riutalle. Kuutamolla ja huolellisella tähystyksellä vaaran tosin olisi voinut välttää. Mutta mistäs sitä koskaan tietää, milloin sadekuuro muuttaa hetkessä näkyvyyden heikoksi.

Tämän jälkeen loppureitti olikin helppo, koska loput saaret olivat sen verran isoja ja korkeita, että ne näkyivät hyvin tutkassa ja vaarallisia riuttoja ei enää ollut.

Luulisi, että nuo saaret voisi pikku hiljaa pistää oikealle kohdalle kartalla, kun palloa kiertää ties kuinka monta satelliittia, jotka valokuvaavat kaiken muurahaista isomman.

Vähän ennen saapumistamme Savusavuun ylitimme päivämäärärajan. Mielenkiintoinen kokemus vanhentua vuorokaudella silmänräpäyksessä. Olimme yrittäneet ajoittaa ylityksen Helinän syntymäpäiväksi, mutta jäimme tavoitteesta keveiden tuulien takia. Näin Helinä olisi vastapainoksi nuorentunut vuodella, koska synttärit olisivat jääneet väliin.