Tänään täällä Argentiinassa on jokin väestönlaskentapäivä. Kaikissa kotitalouksissa pitää olla vähintään yksi henkilö paikalla. Työssäkäynti on kiellettyä. Kaupat, ravintolat sun muut sellaiset on sakon uhalla pidettävä kiinni (tai jotain sinnepäin kun tuo kielitaito ei ole niin täydellinen).

Hehkutustulppien odottelu jatkuu. Volvo Penta alkaa pikku hiljaa myöntää virheensä ja lupaa toimittaa ne pikaisesti. Vähän askarruttaa asia, kun kysyin Suomen Pencentralta, pystyvätkä he toimittamaan minulle uudet tulpat ja yhdet varalle, niin vastasivat, että Gentin keskusvarastosaldo on 2 kappaletta.  Tällä hetkelle tietysti riittäisi yksikin.

Koneemme sarjanumero on 5102103985P. Jos unohtaa P-kirjaimen pois, niin silloin näytölle tuleekin aivan toinen kone. Aika outoa. Ja Volvo Action Servicestä yksi henkilö sanoi, että kaikissa hauissa ei kenttään edes mahdu koko sarjanumero ja silloin tietysti P viimeisenä jää pois. Vielä oudompaa. Mutta eiköhän nyt suljeta tämä aihe. Kaikki firmat ja ihmiset tekevät tietysti parhaansa.

Henkisesti tämä odottelu on ollut yllättävän raskasta, vaikka tiesinkin ja olin varautunut, että tämmöistä voi sattua ja on jopa todennäköistä, että jotain semmoista menee jossain vaiheessa rikki, jota ei omin tai paikallisin avuin saa korjattua.

Se on ihan normaalia, että veneellä maailmalla matkaavat jämähtävät aina ajoittain johonkin paikkaan tekemään korjauksia tai odottelemaan varaosia. Tämä meidän paikkamme ei ollut kaikkein paras vaihtoehto, mutta ei niitä kaikkein huonoimpiakaan. Sentään ollaan vielä sivilisaation parissa.

Ja toisaalta olemme myös tutustuneet paikallisiin ihmisiin enemmän, ja myös tähän hollantilaiseen nuoreen pariin, jotka ovat jo 8 kuukautta korjailleet venettään täällä. Todella fiksuja ja ikäisekseen kypsiä ihmisiä.

Oheisessa kuvassa olemme istuskelemassa venekerhon kahvilassa ystävämme mestarisukeltaja Malevon kanssa. Hän on koko ajan jaksanut auttaa meitä kaikissa pikku asioissa. Tällaisia ihmisiä harvoin tapaa.