Reunion 3
Matkailijan kannalta
Reunionin hiekkarannat eivät ole päämielenkiinnon kohde. Niitäkin jonkin verran
löytyy. Tuulen ja aaltojen takia ne soveltuvat mielestäni parhaiten purje- ja
leijalautailua harrastaville. Mielenkiintoisinta
tässä saaressa ovat vuoristoiset sisäosat. Yli kolmen kilometrin huippuja on
pari ja yli kahden kilometrin parikymmentä. Sisäosan ylängöllä on kolme valtavaa
isoa vanhaa tulivuoren kraatteria, joista löytyy kreolilaiskyliä ja
patikointireittejä, jotka ovat jyrkkien nousujen ja laskujen takia
haasteellisia. Ilman ennakkoharjoittelua tänne ei patikoimaan kannata
tulla. Saaren ympäri pääsee
ajamaan, mutta saaren läpi ei ole ajoreittejä. Vuokrasimme muutamaksi päiväksi
auton, jolla olemme ajelleet tutustumaan vuoristokyliin ja suorittaneet siellä
pieniä kävelylenkkejä. Tiet ovat serpentiinimäisiä ja vuorenseinät nousevat
välillä satoja metrejä lähes pystysuoraan. Rinteitä pitkin virtaa alas puroja
putouksineen. Tämän on hyvin vihreä saari. Maaseutu on täälläkin kauniimpi kuin
rannikon kaupungit. Rakennuskanta on hieno ja joka paikassa on upeita villoja
puutarhoineen, joskin rakennusten ylläpidossa on ranskalaista boheemisuutta.
Köyhyyttä ja kurjuutta emme ole nähneet missään. Viime yönä olimme
aika lailla toisella puolen saarta Hell Borgin vuoristokylässä ja koska matkaa
sinne meni kuutisen tuntia, niin yövyimme vaatimattomassa perhehotellissa, hinta
kahdelta hengeltä 32 euroa. Illalla tutustuimme kylän ainoassa ravintolassa
perinteiseen kreolilaisruokaan. Valintamme oli possuperunapataa,
linssimuhennosta ja riisiä. Tämä oli yksi matkamme parhaimmista
ravintola-aterioista, hinta 2 x10 euroa. Taas kerran tuli todistettua, kuinka
heikko on hinnan ja laadun välinen korrelaatio. Ylängöillä viljellään
hedelmiä ja juureksia sekä tuotetaan paikallisia viinejä. Muuta kuin
siipikarjataloutta emme ole nähneet, mutta varmaan jotain lihan tuotantoa omiksi
tarpeiksi harrastetaan. Aikoinaan tämä saari
on ollut pitkien laivayhteyksien takana. Ja liikkuminen saaren kylien välillä on
ollut hyvin hankalaa ja aikaa vievää. Tiet rannikon kylienkin välillä ovat
olleet vaikeakulkuset. Ja hyvien satamapaikkojen puute on sulkenut yhteydet myös
vettä pitkin. Kylien on täytynyt olla erittäin eristyneitä. Tänä päivänäkin
löytyy vielä kyliä joihin ei ole tieyhteyttä. Saarelle on syntynyt
kuitenkin oma kreolikulttuuri ja ainakin ulkoisesti mustat ja valkoiset ovat
sopeutuneet elämään hyvin keskenään ja sekoittuneet. Emme ole havainneet
pienintäkään rotujen välistä jännitettä. Tähän keitokseen on myöhemmin sitten
lisätty vielä aasialaista väestöä sekä muslimeja ja hinduja. Lopputuloksena on
malliesimerkki paikasta, jossa eri rodut ja uskonnot pystyvät elämään sovussa
keskenään. |