Eilen päivällä epäilimme, että aktiivinen tutkaheijastimemme on rikki. Sen hälytysvalo vilkkui villisti, mikä tarkoittaa, että olisimme samanaikaisesti useamman aluksen tutkassa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Kymmenen metrin korkeudessa se reagoi yli kolmenkymmenen mailin päässä olevien isojen alusten korkealle sijoitettujen ja voimakkaiden tutkien signaaleihin. Mutta tätä menoa jatkui iltayöstä seuraavaan iltaa parikymmentä tuntia. Ei ollut kovin uskottavaa, että koko ajan ympärillämme olisi koko ajan useampia laivoja, jotka kuitenkaan eivät olleet näköpiirissä tai näkyneet AIS:ssa, joka meillä yleensä alkaa reagoida 5-15 mailin etäisyydellä oleviin laivoihin. Olimme lisäksi mielestäni sivussa laivaväylistä.

Kun yö tuli, niin asian tila paljastui meille. Näimme ympärillämme eripuolilla valon kajoa. Olimme kalustusalusten ympäröiminä ja niiden kirkkaat kansivalot heijastuivat yötaivaalle. Tämä tuli yllätyksenä. Olimme kuitenkin yli 200 mailin päässä rannikolta ja 4000 metrin syvyyskäyrällä. Yleensä kalastusalukset operoivat lähempänä rannikkoa tai matalikoilla. Ja niillä harvemmin on AIS-lähetintä. Koskaan ei näköjään tiedä, minkälaiseen rysään ajaa ja kun kalastusaluksista on kyse, niin AIS-vastaanottimesta harvemmin on apua ja itse alukset pörräävät minne sattuu.