Tiistaina tarkasteltiin, mitä voidaan tehdä matkan aikana tapahtuneille pikku vaurioille. Spinnuköyden hankautumisen syyhyn ei saatu varmuutta. Bloki maston huipussa oli aivan kunnossa. Ilmeisesti on käynyt sillä tavalla, että oli virhe jättää vähän löysää (noin20cm) falliin eikä vetää sitä kireälle aivan toppiin. Purjeen kannalta asialla ei ole merkitystä, mutta kun mennään yli 10 m/s tuulessa ja aallokossa tuntitolkulla, niin falli väistämättä jatkuvasti vähän löystyy ja sitten kiristyy, mikä johtaa hankautumisen. Ja kun tuuli on vielä toiselta sivulta, niin veto tapahtuu epäsymmetrisesti toiselle puolen, mikä ehkä vielä pahentaa tilannetta. Tähän teoriaan uskomme toistaiseksi. Tulevaisuus näyttää sen oikeellisuuden.

Ainoa varsinainen menetys matkalla oli pelastusrengas ja danpoiju. Iso aalto tuli ja haukkasi pelastusrenkaan mennessään ja se taas nappasi danpoijun mukanaan. Nämä Plastimon tarrakiinnityksellä olevat pelastusrengaspussit ovat olleet varsinainen murheenkryyni. Mikään niiden kanssa ei ole toiminut. Ne pitäisi kieltää turvallisuudelle vaarallisena. Turvavarusteiden olisi oltava idioottivarmoja.

Ensimmäinen asia, mikä niiden kanssa on pielessä, on se, että sisällä oleva turvavalo ryhtyy aallokossa elämään omaa elämää. Sen kiinnitys ylösalaisin taskuun on niin heikoissa kantimissa, että tuotetta ei voi käyttää kuin kevyessä kelissä. Eli turvavalosysteemi oli ulkoistettava.

Seuraava asia, mikä ei toiminut, oli tarrakiinnitys kaiteeseen. Sen nyt saattoi arvata, että suojapussi ei sellaisilla tarroilla mantookissa pysy. Teetätin pussiin reiät ja kiinnitin sen köydellä.

Suojapussin kannen tarrakiinnitystä ei voi kuitenkaan tehdä pitäväksi, koska pelastusrengas on saatava repäisemällä esiin hätätilanteessa. Nyt aalto tuli, ja repäisi pussin kannen auki ja vei pelastusrenkaan mukanaan.

Sitten meillä oli vähän ongelmia vuotavien ikkunaluukkujen kanssa. Nyt Helinä pesi kaikki tiivisteet ja ensimmäiset testit ovat lupaavia. Lisäksi paaran puolella on joku läpivienti kannella joka falskaa, etenkin kovassa kelissä ja aallokossa. Tähän mysteeriin on arvailtu syytä vuosia, mutta nyt yritämme taas käydä ongelman kimppuun.

Näin pienestä kaupungista kuin Salvadorista ei kuitenkaan näytä löytyvän sellaisia asioita kuin hevosenkenkäpelastusrengas ja danpoiju. Eli toistaiseksi jatketaan yhdellä pelastusrenkaalla ja ilman danpoijua ja turvavaloa ja toivotaan, että etelämpää sitten joskus löytyisi paremmin varustettuja liikkeitä.

Ja sitten ranskalaisista. Asia, mitä ei aina Suomessa mielletä, on se, että Ranska on purjehduksen suurvalta siinä missä Britanniakin. Näiden kahden perässä tulevat kaukana muut Euroopan valtiot. Jonkin verran on tullut seurattua kansainvälistä purjehdusalan mediaa, minkä perusteella minulla vähän olikin sellainen kutina, että Brasilia on ranskalaisten kruisailijoiden suosiossa. Salvador on ylivoimaisesti tärkein maahantulosatama ulkomaisille veneilijöille. Ei niitä tosin täälläkään näy olevan kuin kourallinen, mutta tuntuu siltä, että ainakin 80% on ranskalaisia.

Tähän asti on tottunut siihen, että ranskalaisten purjehtijoiden kanssa ei juuri koskaan löydy yhteistä kieltä, mutta yllätyksekseni täällä pystyy suurimman osan kanssa kommunikoimaan englannin kielellä.

Oheisessa kuvassa kippari ottamassa ilmaista suihkua trooppisessa sadekuurossa.