Matkamme jatkuessa jatkuivat myös sähköongelmat. Konetta startatessa päävirrat katkesivat pari kertaa. Kolmannella kerralla kone jäi päälle, mutta virrat hävisivät. Myös konetta sammutettaessa päävirrat sammuivat. Uskoimme jo, että vika liittyy jotenkin koneen käynnistymiseen tai sammuttamiseen. Mutta matkan aikana plotterista hävisivät virrat pari kertaa, samoin kalakaiusta ja autopilotista. Ja ankkurissa tapahtui sama, vaikka kone oli ollut jo aikaa pois päältä.

Kiitoksia ystäville saamistani neuvoista. Parhaimman tuntuisen analyysin sain Timo Louhelaiselta:

Oireet viittaavat päävirtakatkaisijaan. Kyseinen vika on aika yleinen, väliaikaiskorjauksen voi tehdä ohittamalla kyseisen katkaisijan kytkeä johdot saman ruuvin alle katkaisijan takana. Katkaisija hapettuu ja kuluu ja jossain vaiheessa se ei kestä kuormaa. Oireilee juuri niin että startatessa virrat häviävät. Toinen vaihtoehto on että joku maadoitusjohto on löysällä. Mutta uskon katkaisijan vaihdon korjaavan tilanteen.

Tämä tuntui myös siksi meistä hyvältä neuvolta, koska vian logiikkaa ei yksinomaan viitannut koneen starttaamiseen ja vähän itsekin mietimme, että voisiko vika olla itse pääkatkaisimessa (miksi pääkatkaisinta kääntelemällä muuten virrat saa takaisin, jos vika on muualla, mutta emme oikein osanneet järkeillä, miksi vika voisi olla toimivan tuntuisessa katkaisimessa). Tätä neuvoa olemme nyt sitten yrittäneet noudattaa.

Niin nyt kuin monesti aikaisemminkin sain taas huomata, että veneen rakentajat eivät aina suunnittele ratkaisujaan kovin käytännöllisesti. Katkaisimen irrottaminen seinäpaneelin takaa käsikopelolla ei ole kovin helppoa, kun ei näe, miten se on kiinnitetty.  Ja koska piuhatkin olivat katkaistu sillä tavalla sopivan lyhyeksi, ettei sitä irrottamisen jälkeenkään luultavasti saisi vedettyä esiin, päätimme suorittaa kyseisen tilapäisliitoksen siellä paneelin takana käsikopelolla. Helinä näppärämmät kädet olivat tässä hyödyksi. Minä suoritin vain alustavan muttereiden löysäämisen ja sitten loppukiristyksen. Tulokset tilapäiskorjauksesta näin aluksi tuntuvat hyviltä ja jäämme odottamaan, olemmeko onnistuneet löytämään vian syyn.

Nyt olemme ankkurissa Campinhon kylän lähellä Camamun  lahdella, joka on osa Maraú joen suistoaluetta, jonka sanotaan olevan Brasilian kolmanneksi suurin lahti. Camamun kaupunki  olisi mielenkiintoinen purjehduskohde, mutta sinne yrittämistä purjeveneellä ei suositella. Haasteena on mm. portugalilaisten 1600-luvulla väylille upottamat kivet puolustukseksi englantilaisia ja hollantilaisia laivoja vastaan. Nämä kivet ovat yhä siellä. Ja luotettavia karttoja ja reittejä matalan suistoalueen ylittämiseksi ei ole.

Tänään kävin kumiveneellä morjestamassa ranskalaisia naapureitamme, jotka olivat matkalla pohjoiseen suomalaisella Nauticat 37 veneellä. Siellä minulle valkeni, miten pieniä meidän sähköhuolemme ovat vielä olleet.

Ranskalaisilla on vuotuinen oma pikku eskaaderipurjehdus, jossa he lähtevät kesällä Kap Verden kautta Salvadoriin, sieltä Amazonille ja hurrikaanikauden jälkeen Karibialle ja seuraavana kesänä sieltä takaisin Eurooppaan. Jos olisi tuota ranskankielen taitoa, niin ilman muuta valitsisin tämän vaihtoehdon mieluummin kuin massatapahtuma ARC-rallin. Tässä joukossa oli myös tämä tapaamani ranskalaispariskunta viime kesänä.

Salvadorissa he olivat olleet marinassa (käsittääkseni Terminal Nauticossa, jossa mekin) kytkettynä sataman sähköihin ja saaneet sieltä sellaisen tällin, että koko veneen sähkölaitteisto hajosi ja meni uusiksi. Onneksi vakuutus on korvannut sen heille, mutta purjehdussuunnitelmat menivät kokonaan uusiksi. Nyt he ovat viettäneet vuoden Brasiliassa ja aikovat liittyä tämän vuoden eskaaderiin, kun se saapuu Salvadoriin.

Toivottavasti mekin opimme tästä jotain, erityisesti Helinä, joka on aina ensimmäisenä vetämässä sähköpiuhoja vain saadakseen lämmintä pesuvettä. Ja minä perässä varoittelemassa, että pitäisi olla tarkkana mihinkä töpseliin oikein itsemme liitämme.