Poikamme Timo tuli viikko sitten vierailemaan luonamme. Hänen kanssaan olemme kierrelleet lähiympäristöä saarta. Saari on kauttaaltaan asuttu ja Porth Mathurin ulkopuolella maaseudun kylissä on kauniimpaa, vaikka ei kaupungissakaan ole valittamista.

Paljon nähtävää täällä ei ole. Yksi nähtävyys on kilpikonnapuisto. Saarella on elänyt aikoinaan satojatuhansia isoja maakilpikonnia, jotka kuolivat sukupuuttoon, kun ihmiset löysivät saaren ja söivät puolustuskyvyttömät kilpikonnat. Saman kohtalon kokivat solitaire linnut, dodolle sukua olevat lentokyvyttömät linnut. Näin se näyttää menevät, ihminen tuhoaa pikku hiljaa kaiken.

Nyt saarella kasvatettavat kilpikonnat on tuotu Seychelleiltä ja Madagaskarilta. Ensimainitut ovat isompia, vanhimmat yksilöt painavat 200-300kiloa. Mutta eivät ne tietysti koskaan voi korvata jo kadotettua lajia.

Myös ihmisen mukanaan tuomat eläimet kuten kissat, rotat, ja vuohet ovat saaneet suurta tuhoa saaren ekosysteemissä. Aikaisemmin saarella ei ole ollut muita nisäkkäitä kuin yksi lepakkolaji, joita vieläkin näkee hämärässä. Ne ovat isoja ja lentävät ja liitävät kuin linnut. Siipienväli on nelisenkymmentä senttimetriä.

Ihmiset sen sijaan näyttävät menestyvän tällä saarella. Kaikki ovat hyvin pukeutuneita ja monipuolista ravintoa on yllin kyllin. Hedelmiä ja vihanneksia tuotetaan omasta takaa. Merestä saa kalaa ja muita meren eläviä. Kanaa, nautaa, possua, lammasta ja vuohta on tarjolla lihapuolella.

Talojen taso vaihtelee rappiolla olevista todella hienoihin omakotitaloihin puutarhoineen. Meikäläisen silmin tuo asumisen taso ei näytä olevan sen kehnompaa kuin Suomessakaan keskimäärin. Ihmiset ajelevat autoilla ja moottoripyörillä. Lapset käyvät koulua. Jos tätä asiaa tarkemmin alkaa katsoa, niin varmaan kunnallistekniikassa, terveydenhuollossa, koululaitoksessa yms. on tasoero Suomen hyväksi. Ja Suomessa ihmisillä on enemmän ja uudempia vempaimia. Mutta jos toiseen vaakakuppiin asettaa sitten rauhallisemman elämänmenon ja muita tämän laatuisia asioita, niin minusta elämisen taso tällä saarella on parempi kuin Suomessa, joka ehkä kovemmilla elintason mittareilla on edellä.

Tänne tulomme jälkeen pari purjevenettä on lähtenyt ja tilalle on tullut neljä uutta. Tämä on sesonkia kesäkuusta syyskuulle. Nyt kukaan ei juuri enää mene Punaiselle merelle, mikä ennen oli valtaväylä. Ja Rodrigues on aika hyvin matkan varrella, jos tulee Australiasta, Malesiasta, Indonesiasta tai Thaimaasta. Eilen saimme myös muita mereltä tulleita vierailijoita kuin purjehtijat. Intian merivoimien alus saapui saarelle laivastovierailulle.