Charitas
Valentina
Thu 26 Aug 2010 20:09
Rio de Janeirossa olivat taas varsinaista pyöritystä. Nyt taas vaadittiin
käyntiä Polícia Féderalin (passipoliisi) juttusilla, ennen kuin Rion
Capitania dos Portos (satamaviranomainen) suostui kirjaamaan meidät
sisään. Muuten ihan ok, mutta ensin meidät ohjattiin yhteen, sieltä
toiseen, ja sieltä kolmanteen Polícia Féderalin toimistoon, joka lopulta
osoittautui oikeaksi ja suostui käsittelemään asiamme. Ja nämä tietenkin
olivat aivan eri paikoissa. Mutta taksin avulla homma hoitui kolmessa
tunnissa. Käsittääkseni tämä kaikki oli lisäksi aivan turhaa, koska
menettelyä on yritetty keventää, mutta siinä kai kuluu jokunen vuosi,
ennen kuin tieto menee perille kaikille viranomaisille ja henkilöille.
Satamavalinta osoittautui sangen onnistuneeksi. Kruisailjoiden puskaradio
toimii tehokkaasti ja Clube Naval Charitas on suuresti ulkomaisten
purjehtijoiden suosima vaihtoehto. Neuvoja saa tarvittaessa hyvää
englantia puhuvalta ”yhteysupseeri” Suzilta. Hän asuu insinöörimiehensä
kanssa keltaisessa terässluupissa ja mies käy töissä öljynporauslautoilla.
Tällä veneellä he kiersivät maapallon vajaa kolmekymmentä vuotta sitten ja
siitä asti se on ollut heidän kotinsa, joka on viimeiset yksitoista vuotta
ollut täällä Charitaksessa. Hän auttaa mielellään ulkomaisia vieraita ja
itsekin maailmanmatkaajana ymmärtää heidän tarpeitaan ja ongelmiaan.
Tämä on alkujaan laivaston upseereiden pursiseura, mutta nykyisin siinä on
myös siviilijäseniä. Veneet ovat melkein kaikki purjeveneitä ja niitä on
ehkä noin kolmesataa ja henkilöjäseniä vajaa kaksi tuhatta. Laituripaikan
voi ostaa omaksi noin 15.000 eurolla, mutta rahoja ei saa takaisin, jos
luopuu siitä. Yhdeltä veneeltä ja parilta henkilöltä menee lisäksi
kuukausimaksuja noin 250 euroa yhteensä.
Jos tarkastelee seuran kokoa ja veneiden tasoa, niin tämä voisi olla kuin
mikä tahansa suomalainen pursiseura. On kuitenkin yksi merkittävä ero.
Suomalaisessa pursiseurassa ei ole usein yhtään palkattua työntekijää. Kun
kiertelin paikkoja ja laskeskelin, kuinka paljon toimistohommissa,
telakalla, puhtaanapidossa, ravintolassa ja vartiointitehtävissä on
porukkaa, ajattelin, että kyllä niitä ainakin on 30-50 henkeä. Kun kysyin
asiaa seuralaisilta, he arvelivat, että on niitä varmaan sata.
Varsin kohtuulliset satamamaksut antavat meille oikeuden käyttää kaikkia
seuran tiloja, kuten isoa uima-allasta ja saunaa, joka on enemmän
sellainen lämmittelyhuone. Suomessa pursiseuran ravintolat tuppaavat
olemaan sieltä kalliimmasta päästä. Täällä hintataso taas on pikemminkin
edullisempi kuin kaupungilla. Ympäristö hyvin hoidettuine nurmikkoineen ja
palmupuineen on varsin viihtyisä. Se, että alue on aidattu ja vartioitu,
on tärkeä asia. Ainakin näissä isoissa kaupungeissa kaikki näyttää olevan
lukkojen takana ja turvamiesten valvovan silmän alla.
Paikalliset purjehtijat ovat minulle sanoneetkin, että kannattaa olla
varovainen ja vaikka Rio saattaa päällisin puolin tuntua turvalliselta,
niin se on todellisuudessa hyvin väkivaltainen paikka. Sen verran olen
heidän neuvostaan ottanut vaarin, että olen lompakosta poistanut
luottokortin ja muut paperit ja pidän siellä vain kohtuullista summaa
rahaa.
Lyhyen kävelymatkan päässä on laituri, jolta pääsee yhteysaluksella
parissa kymmenessä minuutissa suoraan Rion keskustaan. Olemme siinä rantaa
pitkin kävellessä katselleet kukkulan rinteeseen ihmisten omatoimisesti
ilman lupia kyhäämiä asuintaloja, joilla tässä tapauksessa on upea
merinäköala. Näitä faveloiksi kutsuttuja alueita on kaikkialla Brasilian
isoissa kaupungeissa. Slummeina kai niitä pidetään, mutta vaikka
rakennukset eivät olekaan niin viimeisen päälle, niin joskus niitä voi
kutsua jopa viehättäviksi.
Mitään autolla ajettavia katuja ei niillä ole ja liikkuminen hoituu
jalkaisin. Se vähän ihmetyttää, miten tämä kunnallistekniikka hoituu.
Sähköt kai voi aina jostain vetää laillisesti tai laittomasti, mutta miten
ihmeessä vesi ja viemäröinti järjestyvät? Aurinkopaneeleilla ja
kuivakäymälöillä voitaisiin ratkoa näitä pulmia, mutta niihin ei tietysti
ole varaa.
Paikalliset keskustelukumppanini olivat sitä mieltä, että poliitikot eivät
uskalla puuttua luvattomaan rakentamiseen, koska faveloissa asuu
merkittävä osa äänestäjistä. Olettaisin myös, että vaikea niitä on lähteä
purkamaan, jos ei ole osoittaa asukkaille toista vaihtoehtoa ja se taas
vaatisi valtavan määrän rahaa. Muutenhan he kyhäävät seuraavaksi tönönsä
jonnekin muualle.
Merkittävä syy Brasilian ongelmiin on valtaisa väestönkasvu. Eläkkeellä
oleva laivastoupseeri muisteli, että silloin kun hän kävi koulua,
asukkaita oli 50 miljoonaa, nyt ylin 200 miljoonaa. Ei sitä varallisuutta
kerry kaikille jaettavaksi, jos jakajien määrää lisääntyy tätä tahtia.
Väestönkasvu on maapallomme merkittävin ongelma. Sen seurauksena syntyy
köyhyyttä, rikollisuutta, sosiaalisia ongelmia, uskonnollisia ja
poliittisia ääriliikkeitä, sotia ja sisällissotia. Ja jos köyhyys joskus
onnistuttaisiin poistamaan, niin kasvava hyvinvointi aiheuttaa entistä
valtavamman paineen elinympäristöllemme. Mitähän siitä tulisi, jos
pääosalla Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan kotitalouksista olisi
jääkaappi, ilmastointi-/lämmityslaite ja mahdollisesti vielä oma auto?