Saavuimme eilen iltapäivällä Shark Bayn sisääntulosalmeen, jonne päätimme jäädä ankkuriin. Sisempänä lahdessa ei kuitenkaan tällä tuulen suunnalla olisi ollut tämän parempia ankkurointipaikkoja muutaman kymmenen mailin säteellä. Kun etsimme sopivaa paikkaa salmen suojan puolen rannalta, luonnonpuiston vartijoiden vene tuli moikkaamaan ja neuvoi meille hyvän paikan. Jäimme pari sataa metriä rannasta ja 10 m/s tuuli vinkui rikissä, mutta aaltoa ei ollut paljon ja ankkuri tarttui laakista.

Ensimmäinen todistettavasti Australiassa käynyt valkoinen mies on hollantilainen Dirk Hartog ja paikka, jonne hän ensimmäisenä 1616 rantautui, oli juuri täällä. Tämä tapahtui 152 vuotta ennen kapteeni Cookin matkaa. Tälle lahdelle antoi sen nykyisen nimen brittiläinen merenkulkija ja luonnontutkija William Dampier hyvin arvattavasta syystä.

Toivottavasti hait eivät haukkaa meitä, kun käymme uimassa. Tämä on vielä periaatteessa valkohaiden reviirin pohjoisreunaa. Kuulimme uutisista, että Albanyssä on seitsemän viime kuukauden aikana neljä ihmistä päätynyt niiden ruokalistalle. Kun olimme siellä, veden lämpötila ei kuitenkaan onneksi houkutellut meitä polskuttelemaan. Toinen laji, jonka ruokavalioon ihmiset joskus kuuluvat, on tiikerihai. Niitäkin on näillä seuduilla. Oletamme kuitenkin, että riski on sen verran pieni, että henkilökohtainen hygienia ajaa edelle.

Shark Bay on yksi harvoja alueita, jotka täyttävät kaikki ”World Heritage” alueen kriteerit. Täällä on paljon eri lajeja, joista jotkut uhanalaisia: 17 nisäkäslajia, 98 lisko- ja sammakkoeläinlajia ja 230 lintulajia.

Haiden lisäksi meressä uiskentelee delfiinejä, kilpikonnia, valaita, rauskuja, merikäärmeitä jne. Ehkä eksoottisin on kuitenkin dugong, toinen tunnetuista merilehmälajeista. Nimestään ja ulkonäöstään huolimatta ne eivät ole sukua lehmille tai hylje-eläimille. Niiden lähisukulainen on norsu. Kokoa niillä on 2-3 metriä ja eliniän odote on 70 vuotta. Niiden latinankielinen nimi serenia juontuu siitä, että niiden on epäilty olevan syynä merimiesten merenneitomyyttiin. Laiduntaessaan meriruohoa merenpohjasta matalassa vedessä, ne välillä heilauttelevat pyrstöään viehkeästi pinnalla. Meiltä nämä harvinaiset eläimet saattavat jäädä näkemättä, ellemme lähde luontosafarille, koska emme tiedä, missä lahdessa ne laiduntavat ja moniin alueen matalista lahdista ei edes pääse veneellämme.

Mutta nyt ankkurissa ollessamme meitä kävi viihdyttämässä iso rausku hyppäämällä välillä puolen metrin korkuisia hyppyjä.