Matkasimme junalla Wellingtonista Aucklandiin hienojen maisemien halki. Tämä ei tietysti ole alkuperäistä Uuden Seelannin maisemaa. Zeelannin manner oli 80 miljoonaa vuotta sitten yhtä Etelänapamantereen, Australian, Etelä-Amerikan ja Afrikan kanssa, kunnes ne erkanivat. 20 miljoonaa vuotta sitten alava Zeelanti oli upota valtamereen, mutta sitten alkoi tuliperäinen vaihe ja Uusi Seelanti muodostui sellaiseksi, joka se on nykyisin. Parin viimeisen miljoonan vuoden aikana on lisäksi ollut muutamat jääkaudet.

Pitkä eristyneisyys johti omaperäiseen flooraan ja faunaan. Ennen kuin maorit saapuivat, 85% maasta oli metsän peitossa. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi maorit olivat maanviljelijöitä. Muutamassa sadassa vuodessa metsäala pieneni 65 prosenttiin. Eurooppalaisten tultua se runsaassa sadassa vuodessa kutistui 25 prosenttiin.

Eläinten puolesta maa oli lintujen ja myös pienten liskojen maa. Linnuista neljännes oli kadottanut lentokyvyn tarpeettomana ominaisuutena. Ainoita nisäkkäitä olivat lepakot. Maorit toivat mukanaan omia viljelykasvejaan ja myös oma koiransa sekä Tyynenmeren rotan, joka oli heidän arvostamansa herkkuruoka. Lentokyvyttömät linnut olivat helppoja ja herkullisia saaliita. Isoimmat moalajit olivat strutsin kokoisia. Nyt niitä ei enää ole ja kiivitkin ovat harvinaisia. Myös koirat saavat lentokyvyttömät linnut helposti kiinni ja rotat ovat munarosvoja.

Eurooppalaiset toivat tullessaan vielä paljon tuhoisammat rotat, kissat ja koirat sekä istuttivat luontoon näätäeläimiä, opossumeja, riistaeläimiä, kaloja ja ties mitä. Uuden Seelannin alkuperäistä eläimistöä kohtasi hirvittävä tuho. Valtava määrä lajeja on menetetty lopullisesti. Floralla ei ole mennyt paljon paremmin. Nykyisistä kasvilajeista 25.000 on tuontitavaraa. Ja myös kasvissyöjät, kuten esim vuohet, saattavat saada hävitystä aikaiseksi. 

Monta sataa vuotta vanhat kaurimetsät kaadettiin surutta. Nämä valtavat jättiläispuut olivat erinomaista rakennusmateriaalia ja hyviä esim. purjelaivojen rakentamisessa. Metsää raivattiin surutta maanviljelyksen tarpeiksi. Kaikesta hävityksestä huolimatta Uusi Seelanti on edelleen luontonsa puolesta upea paikka ja nykyisin ympäristön suojelu otetaan täällä hyvin vakavasti. Paljon vanhaa on vielä jäljellä ja uhanalaisia lajeja elvytetään.

Maatalous on karjatalousvaltaista ja perustuu nautoihin ja lampaisiin. 50-luvulla elintaso oli maailman toiseksi korkein. Vielä 60-luvulla kolmannes maan vientituloista tuli villasta. Yksipuolisuus on myös heilautellut maan taloutta rajusti. Vieläkin maatalous vastaa puolesta vientituloista, mutta se on kuitenkin monipuolistunut ja turismi on noussut sen ohella tärkeäksi elinkeinoksi. Viime vuosina on mennyt hyvin. Varmaan osa syynä on se, että nälkäinen Kiina on luonut maailmanmarkkinoilla imua päävientiartikkeleille.

Yli miljoonan asukkaan Aucklandista en lyhyen vierailun perusteella osaa vielä kovin paljon sanoa, mutta tuntuu siltä, että yli puolta pienempi pääkaupunki Wellington on viihtyisämpi. Joka tapauksessa viihdyn koko ajan täällä paremmin ja paremmin. Ehkä maan mielenmaisemassa on kuitenkin jotain samaa kuin Suomessa. Tämä on samanlainen nuori, pieni, pönäkkä valtio, joka korostaa omaa erinomaisuuttaan ja on maailman paras maa. Ja täytyy myötää, että useissa asioissa se on Suomea edellä: modernimpi, kansainvälisempi, tyylikkäämpi … erilaista luontoa on vaikea verrata, mutta ei se tässäkään asiassa häviä Suomelle.

Nyt olemme kuitenkin lentokentällä sähläämässä tavanomaiseen tapaan lentoaikataulujen kanssa ja odottamassa lähtöä joululomalle kotimaahan. Myös blogimme jää joulutauolle ja jatkunee sitten ehkä tammikuun puolen välin kieppeillä.