Tänään vaihdoimme ankkuripaikkaa Porto Belosta Santa Catarinan saaren kärkeen venekerhon poijuun hieman lähemmäksi osavaltion pääkaupunkia Florianópolista. Matkasimme melkein tyynessä säässä ja keväisessä auringonpaisteessa runsaat parikymmentä mailia koneella. Kun katselimme mantereen ja saarten korkeita kukkuloita sekä välillä syvänsinistä ja välillä turkoosia merta, mieleemme tulivat Kreikan maisemat. Tosin sillä erotuksella, että täällä on vihreämpää.

Kreikassa olemme olleet pari kertaa purjehtimassa purjehdusgurumme ja opettajamme Esa Kalervon matkassa. Kun aloitin purjehdusurani muutama vuosi sitten, en tiennyt mitään purjehduksesta, en edes kuinka paalusolmu tehdään. Katselin kirjasta kuvan, millainen on paalusolmu ja opettelin sen. Sitten Esa kerran katseli vierestä ja sanoi, että miksi se noin teen, vaikka olen oikeakätinen, paljon parempi on tehdä se peilikuvana. Esa on kärsivällisesti aina vastannut kysymyksiini ja ollut valmis neuvomaan, mikä on suuresti auttanut minua oppimaan asioita nopeammin kuin pelkästään itse opiskellen ja kantapään kautta.

Ensimmäiset kaksi päivää poijussa ovat ilmaisia täällä. Mutta venekerholla veneet ovat vielä talviteloilla. Vain viisi venettä on poijuissa. Venekerhon ravintolassakaan ei näytä juuri olevan mitään toimintaa ja niinpä päätimme tehdä pienen kävelylenkin ja etsiä jonkin supermarketin, täydentää vähän jääkaappiamme ja juhlia Helinän synttäreitä veneellä.