Tuuli on vain vinkunut korvissamme ja me olemme nauttineet elämästämme omassa rauhassa, eikä minulla matkastamme sen enempää ole kerrottavaa, joten kirjoitan muista aiheista.

Suomessa on paljon keskusteltu eläkeiästä ja eläkkeistä. Tämä on poliittinen ongelma. Tosiasiat tiedetään, mutta asialle ei uskalleta tehdä mitään. Matti Vanhanen nosti pääministerinä ollessaan asian pöydälle ja ehdotti konkreettisia toimenpiteitä, mistä seurasi varsinainen vastalauseiden myrsky (vaikka Vanhasen yksityiselämä herätti pahennusta, ei hän sentään mikään berlusconi ollut ja ranskalaiselle asteikolla hänen puuhastelunsa olivat täysin normaaleja).

Maamme on täynnä selkärangattomia poliitikkoja ja kelvottomia ammattiyhdistysjohtajia, joilta puuttuu uskallus tehdä epämiellyttäviä päätöksiä. Eläkejärjestelmämme on luotu monta kymmentä vuotta sitten aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja tulevaisuuden näkymissä. Järjestelmä on vain osittain rahastoiva ja perustuu olettamukselle, että työssäkäyvä sukupolvi maksaa eläkkeellä olevien eläkkeitä.

Työssäkäyvien osuus väestöstä on kuitenkin pienenemässä ja eläkkeellä olevien osuus vauhdilla kasvamassa johtuen myös elinajan odotteen pidentymisestä. Viime vuosien heikot tuotot sijoitusmarkkinoilla ovat entisestään heikentäneet eläkevakuutusyhtiöiden mahdollisuuksia hoitaa niille asetettuja velvoitteita. Jokaisen järkevän ihmisen tulisi ymmärtää, että ei ole olemassa kuin kolme vaihtoehtoa: nostaa eläkeikää, pienentää eläkkeitä tai entisestään nostaa jo nyt korkeita eläkemaksuja. Keskustelua tulisi käydä siitä, minkälaisella yhdistelmällä asiaan puututaan.

Itse ehdottaisin, että eläkkeitä maksettaisiin vain siinä määrin, kun kukin on maksanut eläkemaksuja ja niistä eläkevakuutusyhtiölle kertyy todellisia tuottoja. Ei ole mitään järkeä pitää kiinni kiinteistä eläkkeistä, vaan eläkkeiden pitää joustaa. Muuten tässä käy niin, että nyt eläkemaksuja maksavan työssäkäyvän sukupolven maksut menevät edellisen sukupolven eläkkeisiin ja kun heidän aikansa saada eläkettä koittaa, onkin matti kukkarossa. Suomalaiset ovat tässä asiassa yhtä selkärangattomia kuin kreikkalaiset eu-ystävämme: tosiasioita ei haluta tunnustaa ja rahaa tuhlataan, kunnes kirstun pohjalla ei sitten lopuksi olekaan enää mitään. Tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku.

Kysymys eläkeiästä on myös helposti ratkaistavissa. Olettakaamme vaikka, että odotettavissa oleva keskimääräinen eläkeikä olisi 80 vuotta. Kukin voisi itse päättää, jääkö hän eläkkeelle esim. 60- vai 70-vuotiaana. Jälkimmäinen henkilö saisi sitten kaksi kertaa suurempaa kuukausieläkettä, koska hänelle todennäköisesti jää puolet vähemmän eläkevuosia nauttia eläkkeestään. Monissa työtehtävissä ei tietysti ole mahdollista valita eläkkeelle jäämisen hetkeä ja myös yksilölliset erot ikääntymisessä ratkaisevat, milloin tulee se eläkkeelle jäämisen aika.

Periaatteellisella tasolla järjestelmä kaipaisi täysremonttia. Ei ole mitään järkeä maksaa huippueläkkeitä korkeapalkkaisista toimistaan eläkkeelle jääville ihmisille. Heillähän on muutenkin omaisuutta ja säästöjä ja mahdollisuus työelämänsä aikana pistää rahaa sivuun ja ottaa esim. vapaaehtoisia eläkevakuutuksia. Asialla on myös se puoli, että tilastollisesti hyvätuloiset elävät kauemmin ja pystyvät näin ollen nauttimaan pidempään huippueläkkeistään – eli nykyinen järjestelmä suosii hyvätuloisia.

En olisi keneltäkään ottamassa pois niitä etuja, jotka hän on ansainnut maksaessaan eläkemaksuja, mutta kuten sanottu, nykyjärjestelmä on vain osittain rahastoivaa ja työssä käyvä sukupolvi maksaa edellisen eläkkeitä. Siltä osin kun eläke on ”ansiotonta” eläkettä, en olisi näitä suuripalkkaisten eläkkeitä maksamassa. Ikäväpuoli asiassa on se, että ne ihmiset, jotka ovat päättämässä eläkeratkaisuista, ovat juuri näitä hyvätuloisia ja eläkepäiviään jo odottelevia ihmisiä.

Tärkeintä olisi turvata eläkkeellä oleville kansalaisille perustoimeentulo ja isompia eläkkeitä maksettaisiin sen mukaan, kun ko. eläkemaksuja maksaneen ihmisen eläkemaksut sen mahdollistavat. Ja jatkossa suunnattaisiin järjestelmää siihen suuntaan, että ne jotka haluavat isompaa eläkettä, maksaisivat vapaaehtoisuuden pohjalta eläkemaksuja sitä varten.