Hehkutustulppien metsästys jatkuu. Meille paljastui ikävä totuus, että vastaavien tulppien löytyminen autotarvikepuolelta ei taida onnistua. Buenos Airesissa on VolvoPentan maahantuoja ja kaksi jälleenmyyjää. Kenelläkään heistä ei ole tuotetta varastossa. Maahantuoja sanoi, että hän saisi ne 10 päivän sisällä Buenos Airesiin ja sieltä muutamassa päivässä tänne, eli parissa viikossa. Kun tähän lisää paikallisen kulttuurin vaikutuksen ja Murphyn lain, niin totuus lienee kolme viikkoa tai kuukausi.

Otin yhteyttä Pencentraan Suomessa. He olivat sitä mieltä, että paras tapa olisi ottaa yhteyttä VolvoPentan Belgiassa sijaitsevaan Action Service yksikköön. Tällä tiellä sitten ollaan.

Odotellessa olemme tehneet joitain muita huoltotöitä. Eilen haimme vähän lisää osia ja rakensimme kaasujärjestelmämme uudestaan sopimaan paremmin Argentiinan pullojärjestelmään. Sitten korjasimme sähköperämoottorimme. Minusta sen teho oli jo pitkään ollut huono. Purimme potkurin ja sen akselin läpi menevä lukitustappi oli murtunut kolmeen osaan ja sen seurauksena akseli pääsi luistamaan. Syy korjaustoimenpiteeseen oli, että meille sattui pikku onnettomuus, joka pahensi vikaa.

Hollantilainen pariskunta Vivianne ja Bram olivat pyytäneet meidät illalliselle. Ennusteiden mukaan piti olla kevyttä tuulta. Illaksi se kuitenkin yltyi ja aallot murtuivat pahasti rantaan. Ajattelimme kuitenkin yrittää, koska tuuli vei meidät rantaan ja se oli sileä hiekkaranta. Niin siinä kuitenkin kävi, että murtuva aalto pääsi heittämään rannan tuntumassa kumiveneen ympäri. Olimme varautuneet siihen, että vettä tulee joka tapauksessa sisään runsaasti ja meillä oli ”illallisvaatteet” vedenpitävissä muovirepuissa. Mutta huono asia tässä oli se, että menetimme sähköakkumme ja tietysti paukkuliivit pamahtivat ja tarvitsevat nyt uudet osat. Typerää yrittää taistella luonnonvoimia vastaan. Omien aikataulujen on alistuttava niiden edessä.

Sääolosuhteet vaihtuvat täällä hyvin nopeasti, ja tuntuu siltä, että paikallisetkaan eivät kovin hyvin pysty ennakoimaan, mitä tapahtuu seuraavaksi ja kuinka pian. Kaikki odottelivat eilen navakkaa pohjoistuulta, mutta sitä ei koskaan tullut. Aamulla heräsimme tyvenessä. Ryhdyin valmistelemaan aamiaista. Tuuli rupesi heräämään ja muutamassa minuutissa se puhalteli toistakymmentä metriä sekunnissa etelästä, puuskissa kahtakymmentä. Kaikki tapahtui käsikirjan mukaan (paitsi, että pohjoistuulta ei tullut), mutta sen ennustaminen, milloin muutos täsmällisesti ottaen tapahtuu ja kuinka kovaa tuulee, on arvausten varassa. Yleisennusteet alueelle antavat parhaimmillaan jonkinlaista suuntaa antavaa tietoa. Ilmanpainemittarin seuraamisesta on hyötyä.

Lännestä tulevat matalapaineet tiputtavat vetensä Andeilla. Mutta tuulet saavat siitä vain lisää voimaa ja ne puhaltavat halki puuttoman, tasaisen ja kuivan Pampan tänne itärannikolle. Rintaman tuloa ennakoi lämmin pohjoisen puoleinen tuuli, joka sitten tyyntyy hetkeksi ja sitten alkaa lännen ja etelän puoleinen koleampi tuuli, joka usein on voimaltaan myrskytuulen luokkaa. Joskus tuulet ovat pidempää samalla hollilla, usein taas vain muutaman tunnin, ennen kuin tulee seuraava käänne.

Tämän hetkisen elämme kannalta suurin ongelma on se, että emme voi ennakoida, milloin olosuhteet ovat sellaiset, että voimme lähteä veneeltä tai palata sinne.