Viimeisen vuorokauden aikana on menty eteenpäin eikä taaksepäin. Tämä ainoa uutinen tällä kertaa, joten kerronpa vaikka BKT:n ja ekonomistien tarpeellisuudesta.

Joskus päivittelin blogissamme tätä mainostoimistojen mielikuvamainontaa. Mutta sekin työllistää ihmisiä ja on osa tätä meidän bruttokansantuotettamme. Kun siis yritykset suostuttelevat ostamaan juuri heidän tuotteitaan, niin kansakunta BKT:llä mitattuna vaurastuu.

Jos taas joku käy keräämässä metsästä marjat talteen, se ei lisää BKT:tä. Sen sijaan, jos samat marjat ostaa torilta jonkun toisen kerääminen, se taas lisää. Tällaiset asiat tekevät eri maiden BKT:n vertaamisen merkityksettömäksi, jos kyseessä on hyvin erilaiset maat. Kehitysmaissa tuotetaan paljon suurempi osa palveluista ja tuotteista itse, mikä ei näy BKT:ssä.

BKT-luvuista puuttuu myös harmaa talous, on se sitten pimeän työvoiman käyttöä tai tuotteiden myymistä pimeästi. Myös esim. huumekauppa, niin haitallista kuin se onkin, jää kokonaan BKT:n ulkopuolelle, vaikka kyseessä voi ainakin joissain maissa olla merkittävä osa taloutta.

BKT:n suuruudella ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole paljon muuta merkitystä kuin ”kiva tietää”. Kansantaloustieteilijälle paljon merkittävämpi suure on BKT:n muutos. Ja samassa maassa samalla menetelmällä mitattuna päästään aika tarkkaan lukuun – vaikka sopia kysyy, onko prosentin kymmenyksistä puhuminen relevantti tarkkuustaso.

Itse joskus nuorempana opiskelin kansantaloustiedettä kauppakorkeakoulussa. Ainakin silloin kaikki tuntuivat puuhaavan vain ekonometrian ja matemaattisten mallien ympärillä. Itse en ollut kiinnostunut tästä valtavirrasta, vaan halusin tarkastella taloutta enemmän historiallisesta ja tieteenfilosofisesta näkökulmasta. En ainakaan silloin löytänyt hengenheimolaisia.

Ja ymmärtää sen. Työnantajat, elinkeinoelämä ja valtiovalta, kaipaavat kansantaloudellisia ennusteita eivätkä mitään historiallisfilosofista höpötystä. Valitettavasti vaan talouden ennustaminen on vielä vaikeampaa – tai pitäisikö sanoa mahdottomampaa  -  kuin säätilan ennustaminen. Kummassakin on valtava joukko muuttujia ja vaikutussuhteita, mutta säätieteilijät sentään puuhaavat fyysisten lainalaisuuksien kanssa, kun taas ekonomistit ennustavat inhimillistä toimintaa, johon liittyy ihmisten ja yhteisöjen valintoja ja päätöksiä. Ja perustavaa laatua oleva ongelma on, että ekonometriset mallit on rakennettu historiallisen datan pohjalta ja nämä mallit eivät enää päde uudessa historiallisessa tilanteessa.

Erityisesti ekonomistit epäonnistuvat siinä tärkeimmässä eli käännepisteiden ennakoimisessa. Mutta puuhastelevatko he turhaan ennustemalliensa parissa? Eivät suinkaan, samalla heidän työpanoksensa kasvattaa BKT:ä kohisten. Moderni maailma on onkin täynnä kaikenlaista virkamiestä ja etujärjestöihmistä, jotka siirtelevät papereita pinosta toiseen, ja kaikki he kantavat samalla kortensa kekoon BKT:n ja kansakuntamme vaurauden kasvattamisessa.

Ovatko ekonomistit sitten tarpeettomia. Eivät, vaikka suurin osa heidän työstään on hukkaan heitettyä aikaa. Ekonomisteillä on kuitenkin jonkinlainen tietämys talouden toiminnasta, vaikka eivät näkisikään tulevaisuuteen. He voivat kertoa useimmiten päättäjille, mitkä toimenpiteet eivät ainakaan tule johtamaan mihinkään hyvään. Elikkä vaikka he eivät osaa antaa parhaita ohjeita miten toimia, he ainakin pystyvät estämään suuren joukon mahdollisia munauksia.

Toivottavasti tämän blogin lukijoissa ei ole paljon ”paperin siirtelijöitä”. Mutta palautetta voi antaa osoitteeseen valentina(ät)mailasail.com. Risutkin otetaan nöyryydellä vastaan.