Katja kirjoittaa:

Yöllä tuuli heikkeni ja matkavauhti on tippunut noin viiteen solmuun. Samalla myös aallokko vaimeni, joten matka etenee huomattavasti tasaisemmin ensimmäiseen kahteen päivään verrattuna. Onneksi oma messivuoro sattui tälle päivälle – ehkä saan vihannekset leikeltyä ilman suurempia vaurioita.

Virta on ollut vastainen lähes koko päivän, joten takapakkia otetaan vauhdin suhteen jatkuvasti. Jos tuuli ei nyt illan ja yön aikana merkittävästi kohoa, niin sisääntulo Lüderitiziin joudutaan tekemään pimeällä. Reitti sisään ei vaikuta kovinkaan hankalalta, mutta jostain pitäisi löytää kiinnityspoijutkin, satamassa kun ei ole laituripaikkoja lainkaan.

Kapkaupunki oli matkakohteena todella mukava. Ehkä eniten pisti silmään koko kaupunkialueen siisteys – muut Afrikan mantereen matkakokemukset ovat sen suhteen olleet aivan jotain muuta. Townshipeissä tilanne toki on varmaan erilainen, ainakin kauempaa katsottuna ne vaikuttivat aika likaisilta paikoilta. Ja sillähän ei tietenkään ole juurikaan merkitystä, onko omassa hökkelissä seinät tai katto, kunhan lautasantennille löytyy paikka.

Etelä-Afrikassa kriketti ja rugby ovat valkoihoisten suosikkilajit, mutta mustat seuraavat pääasiassa jalkapalloa – tämä oli ainakin niiden muutaman paikallisen opiskelijan ja taksikuskin mielipide, kun sitä kysyin. Jalkapallon Afrikan mestaruuskilpailut alkoivat viime viikonloppuna, ja olimme Juhan kanssa paikallisessa baarissa katsomassa Etelä-Afrikan ensimmäistä ottelua Cap Verdeä vastaan. Peli päättyi 0-0, ja paikalliset olivat pelin jälkeen hyvin pettyneitä.

Afrikan mestaruuskilpailut ovat hyvin mielenkiintoinen jalkapallotapahtuma. Esimerkiksi Etelä-Afrikan joukkue koostuu lähes pelkästään paikallisten sarjojen pelaajista, joille turnaus on tietenkin iso näytön paikka. Sama tilanne on lähes kaikilla turnaukseen selvinneillä joukkueilla. Katsomot ovat täynnä huippuseurojen kykyjenetsijöitä, minkä toki jokainen pelaaja tietää. Eri asia on se, kuinka hyvin pelaajat pystyvät hoitamaan oman leiviskänsä paineen alaisena. Ja kuinka paljon joukkuepeli kärsii siitä, että pelaajat haluavat antaa omia näyttöjä?

Afrikassa on paljon jalkapallolahjakkuutta, mutta välillä se joukkueena pelaaminen ei kovinkaan hyvin toimi. Joukkueet tarvitsisivat hyvän valmentajan, mutta nykyisin nuo valmennuspestitkin ovat kovin lyhyitä. Etelä-Afrikan joukkuekin on vaihtanut valmentajaa lähes vuosittain, ja erään paikallisen taksikuskin sanoja lainaten ”pelaajat ovat oikeassa, valmentaja on väärässä”. Eli joukkuetta pyöritetään pelaajien ehdoilla.