Matka on jatkunut pikku hiljaa heikkenevässä myötätuulessa, mutta iso maininki on keikuttanut venettä aika lailla.

Täsmennän vähän eilistä mainintaani murtuvista aalloista. Murtuvan aallon voi tyypillisesti nähdä aallon rikkoutuessa sen lähestyessä mataloituvaa rantaa. Tähän ilmiöön perustuu mm. sellainen urheilulaji kuin lainelautailu. Rantaa lähestyessään aallon korkeus alkaa kasvaa, kunnes se lopulta murtuu.

Veneiden on syytä välttää kovassa aallokossa matalikkoja, joissa aallot murtuvat. Satamat, joiden sisään meno on matala ja avoin merelle päin ovat ongelmallisia. Tällaisia paikkoja ovat esim. monet Portugalin länsirannikon satamat, jotka suljetaan isolla aallokolla.

Myös avomerellä aallot alkavat pikku hiljaa rikkoutua tuulen ja aallokon kasvaessa. Tällöin aluksi vain ison aallon harja rikkoutuu, mikä sekin on kiusallista veneen ohjaamisen kannalta ja saattaa myös kastella istumalaatikon. Vasta tuulen ja aallokon kasvaessa myrskylukemiin, alkavat aallot rikkoutua vaarallisella tavalla.

Tarkkoja arvoja sille, milloin tämä tapahtuu, ei voi antaa. Se riippuu useasta tekijästä. Yksi on tietysti se, kuinka isoksi aallokko on ehtinyt kasvaa. Tämä tapahtuu viiveellä tuulen lisääntymiseen nähden. Merenpohjan muoto vaikuttaa asiaan. Esim. alueet, joissa mannerlaattaa alkaa, ovat usein vaikeita, kuten Biskajan lahti. Myös virta vasten tuulta luo ikävän aallokon. Tunnetuin paikka on varmaankin Etelä-Afrikan itärannikko, jossa voimakas Agulhasin virta on vasten yleensä lounaasta puhaltavia myrskytuulia. Ja vuorovesialueilla niemenkärjissä voimistuvat virrat aiheuttavat vaikeita paikkoja. Kannattaa aina suhtautua varovaisuudella alueisiin, joissa merikortissa on mainittu overfalls, confused sea, tidal rips tai vastaavaa.

Aallokko ei yleensä koskaan ole tasaista. Välillä tulee isoja yksittäisiä aaltoja tai niiden sarjoja, joissa aallot ovat huomattavasti keskimääräistä suurempia. Ja joskus voi tulla poikkeuksellisen isoja friikkiaaltoja, jotka aivan olennaisesti poikkeavat vallitsevasta aallokosta. Usein ne tulevat vielä yllättäen hieman erisuunnasta. Valtamerillä myös maininki on yksi tekijä. Jos tuulen aiheuttama aallokko ja maininki tulevat erisuunnista, muodostuu ristiaallokkoa.

Kaikkein huonoin vaihtoehto on ottaa aalto vastaa suoraan kylki edellä. Vaikeimpia aaltoja ei kuitenkaan kannata ottaa aivan suoraan keula tai perä edellä, koska tällöin aalto helposti heittää veneen väärällä halsille, mikä purjeveneelle on ikävä, koska purjeet on viritetty toiselle halssille. Parempi on leikata vähän vinosti eri suuntaan kuin aallokko. Käsiohjauksella otan murtuvan peräaallon vastaan usein kuitenkin aika suoraan, ja kun vene nousee surffiin, korjaan kurssin takaisin.

Olen huomannut, että monesti iso aallokko avomerellä on pehmeämpi ja helpommin hallittava kuin terävä ja usein sekava aallokko, johon törmää välillä rannikkopurjehduksessa. Mutta jokainen kerta, kun olemme joutuneet vaikeaan aallokkoon, se on ollut omalla tavallaan erilainen tapaus.