Olemme kuluttaneet aikaamme normaaleissa arkirutiineissa ja kävelemällä saaren vanhimmassa kaupungissa St. Georgessa, joka on vanhimpia ja parhaiten säilyneitä siirtomaakaupunkeja. Hyvin hoidettua rakennuskantaa on 400 vuoden ajalta. Paikka onkin Unescon World Heritage kohteita.

Pysyvä asutus täällä sai alkunsa 1609, kun Sea Venture laiva, joka oli viemässä tarvikkeita eloonjäämisestä taistelevalle Jamestownin siirtokunnalle Virginiassa, haaksirikkoutui. Sitkeät haaksirikkoutuneet rakensivat hylystä saamillaan tarvikkeilla ja paikkallisesta puutavarasta kaksi pienempää alusta, joilla tavara saatiin kymmenen kuukautta myöhemmin perille. On arveltu, että ilman tätä täydennystä Jamestownin selviäminen olisi ollut kyseenalaista ja mahdollisesti koko uudenmaailman valloitus olisi saanut toisen käänteen.

Osa haaksirikkoutuneista jäi saarelle ja pysyvä asutus sai siellä alkunsa. Saari on myös ollut mukana tapahtumien pyörteissä eri sodissa: Yhdysvaltojen itsenäisyystaistelussa ja sisällissodassa sekä molemmissa maailmansodissa.

Nykyisin 70.000 asukkaan Bermudan elintaso on maailman korkeimpia. Tähän suuresti vaikuttaa se, että kansainväliset yritykset ovat perustaneet tänne pää- ja sivukonttoreitaan. Verotus on edullinen ja olosuhteet saarella vakaat ja ennustettavat. Turismi on edelleen tärkeässä asemassa. Yhdysvaltalaiset matkailijat tietysti dominoivat. Itärannikon kaupungeista on tänne vai parin tunnin lentomatka, Länsi-Euroopasta kahdeksan tuntia.

Turismi ei kuitenkaan häiritse niin kuin monessa muussa paikassa, jossa kaikki tuntuu pyörivän sen ympärillä. Täällä saarelaisilla on oma voimakas oma identiteettinsä ja elämänmeno, jonka osaksi matkailijat mukavasti sopeutuvat.

Mielestäni tämä on myös paljon siistimpi ja hyvin hoidetumpi paikka kuin Karibian saaret. Susannen kippari, joka on pari vuotta pyörinyt Karibialla, oli sitä mieltä, että edes hienoimmat Karibian lomakohteet eivät ole näin siistejä paikkoja. Itse koen tämän kauniiksi ja viihtyisäksi paikaksi. Erityisen hauskaa on katsella hyvässä kunnossa olevia monta sataa vuotta vanhoja taloja ja saaren omaleimaista rakennustyyliä.

Ilmaston on myös miellyttävä, ainakaan tähän aikaan vuodesta ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Saarelaisilla on omat juttunsa ja tapansa, mutta muuten kulttuuri on jossain brittiläisen ja pohjoisamerikkalaisen välimaastossa, englantilaista kohteliaisuutta, mutta pidättyväisyyden sijasta amerikkalaista ystävällisyyttä ja avoimuutta. Ja asiakaspalvelun osaaminen on aivan eri tasolla kuin Karibialla. Vaikka orjatyövoiman käytön seurauksena mustan väestön osuus on myös täällä suuri, emme ole havainneet samanlaista kreolikulttuuria kuin siellä.