Yöllä kolmen aikaa tuuli alkoi tulla perästä. Tiputimme ison ja spiirasimme keulapurjeet. Juuri kun viritys oli valmis, aivan veneemme vieressä puhalsi valas korkean vesisuihkun. Olimmekohan häirinneet sen unia? Tai ehkä se vain kaipasi seuraa, koska seurasi veneemme vieressä vielä jokusen aikaa.

Päivän mittaan tuuli on heikentynyt ja näyttää siltä, että meillä ei ole mitään mahdollisuuksia huomisillaksi perille. Aratungan satamaan johtaa riutan läpi 12 metriä leveä ja pari metriä syvä valaisematon ränni. Eli sinne ei ole asiaa pimeän aikaan.

Pasaatituulet eivät ole Tyynellä merellä mikään vakaa ilmiö. Välillä ne puhaltavat päiviä ja sitten taas häviävät joksikin aikaa. Ja niiden voimakkuus alati vaihtelee kevyistä varsin navakoihin tuuliin. Itään päin matkaavat rintamat sotkevat myös tuulia etenkin vyöhykkeen reuna-alueella.

Tämä kaikki tekee vaikeaksi legien aikatauluttamisen saapumishetken kannalta sopivaksi. Asiaan vaikuttavat myös merivirrat, jotka tällä kertaa ovat olleet sivuvastaisia ja sivumyötäisiä, sivusuuntaisen komponentin ollessa kaikkein voimakkain, mikä ei tosin vaikuta etenemisnopeuteen, mutta kylläkin siihen tuulikulmaan, jota purjehditaan.

Mutta asialla ei ole sen suuremmin väliä. Sitten vain lähdetään tiputtamaan vauhtia ajoissa tai ollaan piissä yö merellä ja saavutaan aamulla … ja toivotaan, että sisään kirjoittautuminen onnistuu lauantaina.