18:55.88S 167:58.11W
Kun
olemme kierrelleet näitä saaria ja maita olen joskus miettinyt, voisiko niihin
asettua asumaan pysyvästi. Elämä on täällä halpaa ja ajankulukseen voisi
aloittaa vaikka jonkin pikku liikeyrityksen, vaikka sillä ei rikastumaan
pääsisikään. Mikä oikeastaan pitää minua kiinni Suomessa? Mikään
kulttuurishokki se ei ainakaan olisi. Kulttuurintutkijoiden näkökulmasta nämä
etelänmeren saaretkin on jo kadotettu paratiisi. Omaleimaisia kulttuureja löytyy
enää korkeintaan jostain sademetsän kätköistä. Kohta ei enää
sieltäkään. En
oikein ymmärrä, kun jotkut vielä jaksavat intoilla jollain suomalaisella
kulttuurilla. Ymmärtävätköhän he kulttuurin joksikin sellaiseksi kuin ruisleipä
ja sauna (kummatkaan eivät tietysti ole mitään suomalaisia keksintöjä).
Löytyyhän niitä tietysti kaikenlaisia nyansseja ja jotain suomalaisia
erityispiirteitä, mutta ei oikeastaan enää mitään varsinaista suomalaista
elämäntapaa maailmankatsomuksellisista kysymyksistä
puhumattakaan. Suomessa
kiinni pitää oikeastaan vain kolme asiaa. Yksi niistä on äidinkieli. Toinen on
elämän varrella kertyneet ihmissuhteet. Kolmas on ympäristö, johon jollain
tavalla kuitenkin on lapsesta saakka kasvanut kiinni. Joten tuskinpa kotimaata
vaihdan, vaikka en sitä kokisikaan ylivoimaisen vaikeaksi. Pitäisiköhän
olla isänmaallisempi? Aina kun on opetettu olemaan isänmaallinen. Ja se taitaa
olla muotiakin tänä päivänä. Ainakin itsenäisyyspäivän haastatteluissa kaikki
ovat kovin isänmaallisia. Mitä
se sitten käytännössä tarkoittaa? Näin rauhan aikana kun ei pääse rintamallekaan
puolustamaan isänmaata. Se varmaan olisi epäitsekästä työskentelyä sen hyväksi,
että meillä olisi parempi ja oikeudenmukaisempi kotimaa. Tätä asennetta tuntuu
löytyvän entistä harvemmassa. Ihmiset näyttävät etupäässä hamuavan omaa etuaan
tai sitten laiskottelevan, kun pitäisi työskennellä yhteisen hyvän eteen. Taitaa
olla niin, että isänmaallisuuden toteuttaminen käytännössä on yhtä hankalaa kuin
kristillisenkin aatteen, jos kohta kuitenkaan ei mahdotonta. Eli helppo on
ilmoittautua kannattajaksi, mutta toteutus on vaikeampaa. Vaikka
Suomen hyvinvoinnin ja ihmiskunnan hyvinvoinnin tavoittelu samanaikaisesti onkin
mahdollista, niin kumpi sitten ensisijaisena päämääränä olisi
arvokkaampi? |