Kun sanotaan, että joku on purjehtimassa Karibialla, sillä yleensä tarkoitetaan Pieniä Antilleja. Karibia on tietysti paljon laajempi kokonaisuus, mutta monet Karibian kävijät tai näitä kotivesinään pitävät eivät koskaan poikkea näiden saarten ulkopuolella. Täällä on helppo siirtyä päiväpurjehduksilla ankkuripaikasta toiseen ja saarelta toiselle. Turvallisuustilanne on yleisesti hyvä. Kumivene- ja perämoottorivarkaudet tosin puhuttavat ja niitä on jollain tavalla yritetty tilastoida. Näkemieni lukujen perusteella sanoisin, että Helsingissä on todennäköisempää päästä eroon polkupyörästään kuin täällä kumiveneestään. Kummatkin on syytä kuitenkin pitää lukossa eikä sekään aina auta.

Purjehdussesonkia on talvi ja kevät ja hurrikaanikautta on kesä ja syksy. Ennen kesää suurin osa siirtää veneensä hurrikaanialueen ulkopuolelle tain jättää sen johonkin turvalliseksi kokemaansa paikkaa. Sopivalla varovaisuudella voi purjehtia myös kesällä ja syksyllä. Mutta silloin on myös sadekausi ja lämpötilat ovat entistä korkeampia. Lisäksi pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset purjehtijat viettävät yleensä kesän mielellään kotimaisemissaan.

Pienet Antillit muodostavat banaanin muotoisen saariketjun, joka suuntautuu eteläkaakosta pohjoisluoteeseen. Englannin kielessä ne yleensä jaetaan etelässä oleviin Windward Islands ja pohjoisessa oleviin Leeward Islands saariin eli tuulen ja suojan puoleisiin. En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Mielestäni riippuu tuulen suunnasta, kummat niistä ovat tuulen puoleisia. Asiaa on perusteltu sillä, että koska pasaatituulet tulevat idästä, niin eteläisemmät saaret ovat enemmän tuulen puolella. Mutta suuren osan aikaa pasaatituulet tulevat koillisesta eivätkä idästä.

Joka tapauksessa olemme nyt matkalla tuulenpuoleisilta saarilta suojanpuoleisille. Saaria on sen verran paljon, että joudumme valikoimaan vain muutaman, millä ehdimme käydä. Hurrikaanikausi on tulossa ja kuukauden päästä meidän on tarkoitus suunnata pois tältä alueelta.